perjantai 19. tammikuuta 2018

Liv Strömquist: Nousu & tuho, Prinssi Charlesin tunne

IMG_E1322

Liv Strömquist: Nousu & tuho, Sammakko 2017
Suomentanut: Helena Kulmala, Sivut: 133
Alkuteos: Uppgång och Fall 2016

Prinssi Charlesin tunne, Sammakko 2017
Suomentanut: Helena Kulmala, Sivut: 132
Alkuteos: Prins Charles känsla

Saatu arvostelukappaleina

Huh miten timanttista tavaraa! Liv Strömquistin sarjakuvat ovat ehdottomasti parhaimmasta päästä sarjakuvia, joita olen lukenut. Olen toistaiseksi ehtinyt suositella näitä muun muassa kaikille. Sanonkin jo nyt: lue nämä, kiitos.

Strömquistin sarjakuvat ovat yhteiskunnallisia, kantaa ottavia, oivaltavia ja rohkeita. Strömquist nostaa esiin ja läpivalaisee erilaisia yhteiskunnallisia, lähinnä miesten ja naisten väliseen epätasa-arvoon liittyviä, ongelmia. Hän nimeää henkilöitä, jotka omilla toimillaan joko ylläpitävät näitä, hyväksikäyttävät näitä tai toimivat muuten hyvänä esimerkkinä ongelman olemassaolosta. Esimerkiksi Prinssi Charlesin tunteessa viitataan Sex and the City-sarjasta tuttuun suhdekiemuraan Carrien ja Mr. Bigin välillä. Se toimii esimerkkinä ongelmista ja valtarakenteista, joita miesten ja naisten välisessä suhteessa voi olla. Esimerkkejä on useita, kaikki yhtä mainioita.

Strömquistin tyyli on kiihkeän vimmainen. Sarjakuvat ovat armottomia ja täynnä sellaista voimaa, jolla asioita viedään eteenpäin. Hän sanoo asiat suoraan. Kun hänen mielestään erään teollisuuspohatan yksityiset lennot koiran kanssa ovat järjettömiä, hän sanoo sen kaunistelematta. Ja mitä sitä kaunistelemaan? Järjetöntähän se on. Strömquistin suorapuheisuus ja särmä iskivät. Loputtomaan vaikenemiseen ja hyssyttelyyn kyllästyy, kun on asioita, joista pitäisi puhua.

Sarjakuvissa on mustaa huumoria ja ironiaa. Pidin paljon Strömquistin tyylistä. Mutta juurikaan ei naurattanut, sillä ongelmat ovat todellisia ja vakavia. Sarjakuvat herättivät paljon ajatuksia, haastoivat ja samalla avarsivat omaa ajattelua. Vaikka kuinka ajattelin, että nämähän nyt ovat tuttua kauraa. Sarjakuvien aiheet ovat nousseet useita kertoja esiin eri ihmisten kanssa käymissäni keskusteluissa, sillä nämä tosissaan puhututtavat. Ja se on hyvä.

Nousu & tuho käsittelee äärimmäistä rikkautta. Se pureskelee sellaisia aiheita, kuin kapitalismi, varallisuuden järjettömän epätasainen jakautuminen ja yhteiskuntaluokat. Miksi toisilla on varaa lennättää koiraansa yksityiskoneella, ja toiset kuolevat köyhyyden seurauksena? Strömquist nostaa esiin sen, mitä ihminen itse on tehnyt oman rikkautensa tai köyhyytensä eteen - eli ei välttämättä mitään. Strömquist pistää omankin etuoikeutetun asemansa likoon.

Mieleeni jäi erityisesti se, miten Strömquist tekee näkvyäksi keinoja, joilla eri yhteiskuntaluokkia ylläpidetään ja miten yleinen on ajatus, että kaikkien pitäisi haluta pyrkiä elämään keskiluokkaisesti. Kuin se olisi ihanteellinen normi, ainoa oikea tapa olla ja elää.

Prinssi Charlesin tunne kuvaa miesten ja naisten välisiä suhteita, avioliittoja ja yksivioisuutta, rakkautta ja seksiä. Sarjakuva keskittyy heterokulttuuriin, jossa miesten ja naisten välisissä suhteissa roolit ja valta-asemat näyttäytyvät melko ongelmallisina ja haitallisina. Näitä tarkastellaan historiaa vasten sekä erilaisten tutkimusten kautta. Lisäksi sarjakuvissa nostetaan esimerkkejä viihteestä ja näin tehdään ongelmia monin tavoin näkyviksi. Strömquist tarkastelee hienosti myös erilaisia normeja, joita ihmissuhteisiin liitetään. Joihinkin niistä ei tunnu liittyvän järjen hiventäkään.

Molemmat sarjakuvat ovat todella kovia, upeita helmiä. Sarjakuvien aiheet ovat tärkeitä, näkökulmat kiinnostavia ja omaa ajattelua ravistelevia. Harvat teokset onnistuvat vaikuttamaan näin syvästi omaan ajatteluun.

Nousu & tuhon luin viime vuonna. Prinssi Charlesin tunteen luin loppuun tämän vuoden puolella, joten osallistun sillä Helmet-lukuhaasteen kohtaan 22. kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin



maanantai 15. tammikuuta 2018

10 oman hyllyn himotuinta (2018)

IMG_E1277

On selkeästi se aika kirjavuodesta, kun herätään tarkastelemaan oman hyllyn lukemattomien kirjojen horjuvia pinoja, pyyhkäistään paksuin pöly kirjojen päältä ja mietitään mitkä niistä kirjoista saattaisi ehkä jopa elämänsä aikana lukea. Ja mitkä niistä haluaisi lukea kaikista eniten juuri nyt. Näistä puhutaan alkaneen vuoden lukusuunnitelmissa, osallistutaan jälleen Sivumennen lanseeraamaan Hyllynlämmittäjät-haasteeseen ja kaikenlaista muutakin listausta löytyy. Kuten tämä oma himottujen kirjojen listani.

Olen muutaman vuoden ajan listannut aina vuoden alussa kymmenen oman hyllyn himotuinta kirjaa, eli kirjat, jotka sillä hetkellä haluaisin lukea omasta hyllystäni kaikista eniten. Julkaisen listan blogissani ja sitten - autuaasti unohdan koko listan. Seuraavan vuoden alussa kaivelen listan esiin ja katson, yleensä kauhistuneena, kuinka vähän siltä listalta tulikaan luettua. Viime vuoden listan ja siltä luetut kirjat vot kurkata täältä.

Tänä vuonna tein listan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla tuntui, ettei mikään hyllyssäni erityisesti houkuttele, kaikki kiinnostivat yhtä paljon tai vähän. Listasta tuli hieman väkisin väkerretty. Tuumailin kirjoja vielä toisen kerran hetkellä, kun olisin halunnut lukea hyllystäni oikeastaan kaikki ja mielellään heti, ja listasin houkuttelevimmat kirjat uudelleen. Lista oli ihan erilainen, vain pari samaa! Se kertoo siitä, että lista on hyvin fiilispohjalta tehty ja yhtä fiilispohjalta näitä luetaan, tai ollaan lukematta. Tässä listassa ei siis ole järjen hiventäkään - ja juuri siksi se on niin kiva. Ainakin omasta mielestäni.

Kirjat ovat kirjailijan mukaan aakkosjärjestyksessä, kera vakaiden perustelujen siitä, miksi juuri nämä kirjat päätyivät listalle.

1 0   O M A N   H Y L L Y N   H I M O T U I N T A   2 0 1 8

Jan Forsström: Eurooppalaisia rakastajia
Kiinnostuin kirjasta, kun se oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi vuonna 2016. Mutta kuten useille kirjoille käy, unohdin sen roikkumaan lukulistalleni ja muistin seuraavan kerran viime vuoden lopulla, kun pongasin kirjan kirjakaupan alehyllystä kolmella eurolla. Kirja on hyllyni uusi tulokas, ja uutuusarvonsa vuoksi jo kiinnostava. Sen lisäksi tämä sopii mielestäni Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9. kirjan kansi on yksivärinen. Niin ja siis aihekin vaikuttaa ihan kohtalaisen luettavalta.

Kari Hukkila: Tuhat ja yksi
Tuomas kirjoitti kirjasta kehuvan arvion, ja siitä asti olen ajatellut sen lukea. Sitten pongasin tämänkin sieltä kolmen euron alehyllystä, luin muutaman sivun ja ostin omakseni. Kirja myi itse itsensä minulle, mutta olisin lukenut sen joka tapauksessa, sillä Tuomas kirjoitti kirjasta näin houkuttelevasti: "Suosittelen romaania kaikille tiedon ja viisauden etsijöille ja rakastajille, niille jotka joutuvat kohtaamaan "no mitä sitten"-kysymyksiä asiassa kuin asiassa. " Kuulostaa niin hyvältä!

Leena Krohn: Hotel Sapiens 
Erehdyin ajattelemaan Erehdyksen luettuani, ettei Krohn ehkä olekaan minulle. Taitava kirjoittamaan, mutta jokin syvempi tunne puuttui. Pyh, sanon minä sen aikaiselle itselleni, sillä kirja jätti niin vahvan jäljen, että muistan sen edelleen lähes ulkoa - erityisesti kirjan tunnelman. Huh mitä tavaraa. Nyt odotan malttamattomana, että ehdin tarttua tähän oman hyllyni kirjaan. Vahva lukukokemus varmaan edessä.

Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään 
Lindgren huumassa ei varmaan olisi lainkaan huono idea lukea myös oman hyllyn kirpparilöytöä. Kirja vaikutti aika hauskalta, mutta kun siitä oli mainintoja mm. Lindgrenin elämäkerrassa, niin kiinnostuin kirjasta vielä enemmän. Miksi ihminen ei voi lukea esim. kymmentä kirjaa samaan aikaan?

Alice Munro: Karkulainen, Sanansaattaja tai Valkoinen tunkio
Jos saisin lukea elämässäni vain yhtä kirjailijaa, olisi se melko varmasti Alice Munro. Voi miten jumalainen kirjailija! Haluan samaan aikaan lukea ja säästellä kaiken, mitä hän ikinä on kirjoittanut. Minulla on vielä kolme suomennettua lukematta, ja ne tietenkin löytyvät omasta hyllystäni. Ehkä arvon sen, minkä näistä luen seuraavaksi...

J.R.R. Tolkien: Hobitti
Luen tätä parhaillaan, mutta olin listannut kirjan ennen kuin aloin lukea, niin annetaanpa olla. Hobitti ei ole aiemmin kiinnostanut oikeastaan lainkaan, mutta kun heräsin lastenkirjallisuuden klassikoille, tästä sattui tulemaan uusi vanha Tove Janssonin kuvittama painos (jonka ostin omakseni, koska Tove Jansson!) ja kun kirja vielä linkittyyy Astrid Lindgreniinkin, niin siinä on melkoinen potti syitä lukea. Ja yllätyksekseni olen kirjasta pitänyt!

John Williams: Augustus
Stoner on ollut yksi vaikuttavimpia lukukokemuksia ehkä ikinä. Huikeaa settiä. Niin huikeaa, etten ole uskaltanut lukea kirjailijalta sen jälkeen muuta. Olen myös vierastanut muiden kirjojen aiheita. Mutta sitten päätin unohtaa ennakkoluuloni ja - ostin tämän omakseni. Nyt kirja kuumottelee kovasti. Voiko se olla edes puoliksi niin hyvä kuin Stoner?

Sinikka Vuola: Replika
Olen halunnut lukea tämän tosi pitkään, koska luin tätä muutaman todella kehuvan arvion. Lainasinkin kirjan jo kerran kirjastosta, mutta hetki oli niin väärä, että jätin sen silloin kesken. Kolmen euron alehyllyn äärellä en jäänyt empimään. Ehkä tämän vuoden aikana löytyy se oikea hetki lukea kirja loppuun. 

Hanya Yanagihara: Pieni elämä 
Luin kirjasta ison siivun kirjastolainana, mutta sitten loppui laina-aika ja varausjono pakotti palauttamaan kirjan. Päätin silloin ostavani kirjan omakseni, ja nyt kun se tuli vastaan kivalla alennuksella, niin hyödynsin tilaisuuden. Haluan niin lukea tämän hetkellä, kun ehtii uppoutua pidemmäksi aikaa lukemaan!

Alejandro Zambra: Kotiinpaluun tapoja
Fabriikki Kustannus on harvoja kustantamoita, joiden kirjat kiinnostavat lähtökohtaisesti kustantajan perusteella. Olen haalinut kutantamon kirjoja omakseni, ja meinasin ensin listata tähän kaikki lukemattomat niistä, mutta päädyin lopulta valitsemaan Zambran kirjan. Sen nimi houkuttelee ja aihe kiinnostaa (eikä se ole aivan yhtä paksu kuin nuo muut...). 

Nyt olen sen verran realisti, etten edes veikkaa, kuinka monta saattaisin listalta lukea. Palaan asiaan vuoden kuluttua - jos muistan.

Onko joukossa teidän suosikkeja tai inhokkeja? Ja joko olette listanneet oman hyllynne houkutelevimmat?

Aiemmat postaukset:

2017: 10 oman hyllyn himotuinta (2017) & Luinko 10 oman hyllyn himotuinta vuonna 2017?
2016: 10 oman hyllyn himotuinta (2016) & Luinko 10 oman hyllyn himotuinta vuonna 2016? 

2015: 10 oman hyllyn himotuinta
2014: 10 oman hyllyn odotetuinta10 oman hyllyn odotetuinta - tuliko luettua?