tiistai 31. lokakuuta 2017

Unohdettuja kirjahelmiä

IMG_0452

Kirsi kirjoitti hetki sitten hyvän jutun unohdetuista kirjoista. Sellaisista periaatteessa hyvistä kirjoista, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta tunnu menestyvän. Kirjat jäävät vähälle huomiolle, myyntiluvuiltaan vaisuiksi. Kirsi esitteli kolme hänen mielestään hyvää unohdettua kirjaa ja kysyi mitkä kolme kirjaa muut nostaisivat omalle listalleen.

Innostuin Kirsin tekstistä sen verran, että ajattelin jatkaa juttua täällä oman blogini puolella esittelemällä muutaman kirjan, joita itse pidän tällaisina unohdettuina helminä. Kirsin tavoin en tiedä miten paljon nämä teokset ovat myyneet, kiertäneen kirjastoissa tai olleet ylipäänsä näkyvillä. Listani pohjautuu puhtaasti siihen miten vähän näitä tuntuu näkyvän yhtään missään, eli niinkin luotettavaan lähteeseen kuin intuitiooni. Joka tapauksessa näille toivoisin lisää näkyvyyttä ja lukijoita.


Listasta olisi kevyesti saanut paljon pidemmän, mutta halusin esitellä vähän vanhempia lemppareitani. Ehkä voisin tehdä listan vielä uudemmista hienoista, mutta jotenkin vähäiselle huomiolle jääneistä teoksista.

Sama lyhyesti: lukekaa seuraavat.


IMG_0451


K U U S I  U N O H D E T T U A  H E L M E Ä

♥ Bernard Beckett: Genesis

 Huomasin tämän kirjaston viimeksi palautettujen kärryssä jokin aika sitten ja taisin hihkaista ääneen. Kun suosittelin tätä asiakkaalle, ja hän lainasi sen, niin hymyni ei meinannut sammua kolmeen päivään. Hieno, hieno kirja, joka kannattaa lukea. Minulla on tämä nykyään omana hyllyssäni.

♥ Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri

Yksi kauneimpia, haikeimpia ja sadunhohtoisia kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Lempikirjojeni kärjessä. En ole uskaltanut lukea tätä toista kertaa, ettei lumous säry. 

♥ Claudie Gallay: Tyrskyt

Kun lukiessa kuulee kylmän meren aaltojen lyövän harmaita kallioita vasten, tuntee villapaidan karheuden ihollaan, näkee loimuavan takkatulen ja jossain rääkäisee lintu, niin tietää lukevansa helmeä. Tässä on kirja, jonka lukemisesta on aikaa, mutta jonka tunnelma on jäänyt niin vahvana mieleeni, että on kuin olisin lukenut tämän vasta eilen.

 ♥ Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Kirja, joka oli pitkään paras lukemani kotimainen. Nyt kirja keikkuu jossain viiden parhaan joukossa, sillä onneksi täällä meilläkin välillä tykitellään kunnolla, ja tämän lisäksi on tullut luettua mielettömiä helmiä. En silti koskaan kyllästy suosittelemaan tätä kirjaa, joka on tarinaltaan ja tunnelmaltaan kovin ainutlaatuinen.

♥ Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Rasi-Koskinen on timanttinen kirjailija. Häneltä on julkaistu neljä teosta, joista kolme olen hankkinut omakseni ja neljäs on ostoslistalla. En ymmärrä miksei ihan jokainen kotimaisesta kirjallisuudesta mitään tajuava vouhuta näistä, koska totisesti pitäisi. Katariina oli esikoinen ja jo se vei jalat alta.

♥ Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa

Olen lukenut kirjailijan kaksi suomennettua teosta ja vain odottanut, ja odottanut, ja odottanut, että lisää tulisi. Mielenkiintoiset ja tärkeät aiheet, vahva kerronta ja mykistävät tunteet. Yksi lempikirjoistani, ja kun todella harvoin kuulen jonkun lukeneen tämän, niin haluan itkeä vähän.


Toivottavasti näistä joku päätyy lukulistallesi!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Lastenkirjalauantai

Olen viime aikoina lukenut enemmän lastenkirjoja (ja kirjoja), kuin mitä ehdin blogata. Niinpä päätin koota niitä tähän samaan postaukseen. Tässä satsissa on kaksi lastenkirjasyksyn ehdotonta hittiä, pari keskivertoa ja yksi oudohko tapaus.

IMG_0415 
Vuokko Hurme: Kiepaus
S&S 2017
Sivut: 250
Kuvittaja: Susanna Iivanainen

Kiepaus on ehdottomasti yksi syksyn lastenkirjahitti. Aivan todella hyvä lastenkirja!

Kirjassa on maailmanlopun jälkeinen maailma, jossa pinovoima on kiepsahtanut niin, että maa ei enää vedä puoleensa, vaan taivas. Kiepaus on tuhonnut maapallon, jonka me tunnemme. Ihmisiä on jäljellä vain vähän, ruoasta ja vedestä on pulaa. Läsnä on jatkuva pelko siitä, että taivaaseen tipahtaa joko itse, joku läheinen tai vaikka rakennus. Ihmiset ovat kuitenkin kekseliäitä selvitäkseen tässä ylösalaisin olevassa maailmassa ja elättelevät toivoa paremmasta. Mutta kuten tiedetään, maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ei aina ole varaa pelkkään hyvyyteen...

Kirja on hyvin kirjoitettu ja kieli on hyvää. Tarina on oikeasti jännittävä seikkailuineen. Kirja käsittelee muun muassa menetystä ja kuolemaa, mutta ei ole kuitenkaan liian pelottava tai synkkä. Kirjan tunnelma on toiveikas. Ihastuin siihen, että kirjassa äiti on perheen levoton seikkailija ja sankari. Kirjassa on muutenkin vahvoja naisia ja tyttöjä. Pidin myös siitä miten kirjassa oli kuvattu erilaisia ihmissuhteita.

Kiepaus on Huimaa-kirjasarjan ensimmäinen osa, ja ensi vuonna ilmestyy seuraava osa. En malttaisi odottaa! 


Linna, Martti: Isän luokse
Myllylahti 2017
Sivut: 175

"Meidän luokan pojista kolme haluaa poliiseiksi, kaksi haluaa lentäjiksi ja loput haluaa merimiehiksi. Pojat on sellaisia. Ne lulee, että se on hienoa kun ne lähtee aikuisina laivalla merelle, ja tytöt jää rannalle huiskutamaan niille ja itkemään. Ne pojat ei tajua, että oikeasti tytöt itkee siitä ilosta, kun ne pääsee lopultakin niistä pojista eroon."

Toinen hitti on ehdottomasti Isän luokse.

Katri saa isältään nimipäivälahjaksi Al Goren Epämiellyttävä totuus. Ilmaston lämpeneminen. Dokumentin katsottuaan Katri päättää pelastaa maailman, vaikka sitten yksin. Toimeliaan Katrin nokka ei kauaa tuhise kun hän laittaa tuulemaan. Tämä rohkea anarkisti ei juurikaan keinoja kaihda, tai poliiseja säikähdä missiossaan. Sen sijaan häntä harmittaa, kun isä asuu Brasiliassa ja äidin uusi miesystävä on tyhmä, joka tykkää autoista, vaikka ne saastuttavat. Katrin veli on Veli, huonoilla keuhkoilla varustettu.

Hulvattoman hauska tarina, jonka aihe on tärkeä. Kirja viihdyttää niin, että itse nauroin monesti tääneen ja tarjoaa paljon ajateltavaa lukijalleen. Teksti on pääosin tosi hyvää, kiva lukea, mutta jonkin verran virheitä bongasin.

Kirjan alku on tosin hieman sekava, mutta tasaantuu kuitenkin nopeasti sujuvaksi luettavaksi. Tarinan lopussa on taas pientä löystymistä. Alussa uusioperhesotkut ja maailmanpelastus kulkevat hyvin rinnakkain, mutta loppua kohden tasapaino horjuu. Loppu tuntui vähän lattealta muuten niin hyvän tarinan päätteeksi. Tai ainakin itse odotin enemmän. Kokonaisuus on kuitenkin hyvä.

"-- tuo meidän Katri on tulossa vaikeaan ikään. Mitä vaikeaa siinä on, jos ihminen tulee viisaammaksi?"

"Se on ihan totta: joskus on parempi ensin toimia ja vasta sitten ajatella. Se on kaikkien meidän maailman Katrien tunnuslause."




Ala-Harja, Riikka: Kahden maan Ebba
Otava 2017
Sivut: 109
Kuvittaja: Marika Maijala

 
Kertomus 4. luokkalaisesta Ebbasta, jonka toinen koti on Helsingissä äidin luona, toinen Berliinissä isän luona. Ebba on tottunut lentämään kahden kaupungin välillä ihan yksin. Nyt Ebbaa ei huvittaisi lähteä, kun on ollut itsenäisyyspäivän tanssit ja kavereiden kanssa olisi niin paljon viestiteltävää. Lisäksi Ebbaa harmittaa, ettei hän saa viettää aikaa isänsä kanssa kahdestaan, vaan mukana on isän uusi perhe.

Joskus pieniin kirjoihin tungetaan paljon asiaa, ja niin on tämänkin laita. 108 sivuun on mahdutettu ainakin seuraavat: vanhempien ero, uusioperhe, koti kahdessa eri maassa, lentäminen, terrorismi, kasvissyönti, homous, keinohedelmöitys ja rasismi. Hyviä aiheita, joita käsiteltiin aika pintapuolisesti, mutta toisaalta joidenkin aiheiden kohdalla kiva, että pudotellaan ohimennen arkiseen sävyyn, tehdään niistä ihan peruskauraa. Isoimman huomion saa kuitenkin yksin lentäminen ja uusioperheeseen sopeutuminen tai sopeutumattomuus, eli päähenkilön kiukuttelu. (Tilaa oli myös päähenkilön ulkonäkökeskeisyydelle, joka itseäni tässä ärsytti.)

Mielestäni kirja jää aika ohueksi (muutenkin kuin sivumäärältään) ja sellaiseksi keskitason kirjaksi. Suosittelen tilanteeseen, kun kaivataan kirjaa nimenomaan avioeroon ja uusioperheeseen liittyen.



Hai, Magdalena: Kurnivamahainen kissa
Karisto 2017
Sivut: 46
Kuvittaja: Teemu Juhani 



Kurnivamahainen kissa on perinteinen satukirja, joka käsittelee ahneutta ja pienen tytön rohkeutta. Tarina alkaa kun tyttö tapaa kissan, jolla on koko ajan nälkä. Kissa syö, syö ja syö, kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Aina niin, että pian pieni tyttö päätyy itsekin kissan vatsaan, josta löytyykin melkoinen yllätys... Kirjan tarina on ihan jännä, ja sanoma on hyvä. Kuvitus on hienoa, vaikka vähän synkkä.

Kovasti olisin halunnut tästä pitää, mutta lukukokemus jäi aika tylsäksi. Pitäisi lukea lapsen kanssa, jotta tietäisi miten uppoaa kohderyhmälleen.


Lindeberg, Minna ja Lucander, Jenny: Lumi Azharian yllä
Teos & Förlaget 2017
Sivut: 42 

Kirja, jota en tajunnut.

Lumi Azharian yllä
on kertomus 4. luokkalaisten tyttöjen välisestä ystävyydestä ja rakkaudesta. Tytöt karkaavat luokkaretkeltä leikkimään keskenään ja uppoutuvat omaan tummasävyiseen mielikuvitusmaailmaansa. Kirjan tarina on mystinen ja kerronta runollista. Kuvitus on taiteellinen ja erikoinen, mutta taitava kyllä. Tavallaan kirja on hieno, mutta tarina sen verran vaikeaselkoinen (ja pointiton?), etten tiedä kenelle tätä suosittelisi ja lukemissani nettikeskusteluissa muutama muu mietti ihan samaa. Aika kapealle lukijakunnalle on suunnattu. Teos on kuin kuvakirjan, runokirjan ja satukirjan sekoitus. 

Ei minun kirjani, mutta varmasti jonkun toisen on.