perjantai 21. heinäkuuta 2017

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät



Satu Rämö & Hanna Valtari: Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät, Wsoy 2017
Sivut 351
Graafinen suunnittelu Satu Kontinen
Arvostelukappale

Toukokuussa pitelin käsissäni uunituoretta Unelmahommissa -kirjaa. Tätä oli odotettu! Ensimmäiset sivut luin intoa puhkuen, jes jes jes. Pitelin kirjaa moneen kertaan toukokuussa ja sitten kesäkuussa. Viikkojen kuluessa alun into ja raketin nopeus vaihtuivat kuitenkin hiljaiseen hyminään ja väsyneen etanan tahtiin. Tuskastutti. Heinäkuussa luovutin, koskin kirjaan vain siirtäessäni sen kesken olevien pinosta kesken jäävien pinoon. Mitä tapahtui?

Unelmahommissa ei jäänyt kesken siksi, että se olisi huono kirja. Se ei vain ollut minun kirjani. Kun olin sivulla 268, ja niistä oli ties kuinka monta luettu väkisin, päätin jättää leikin kesken. Luin periaatteessa kiinnostavaa tekstiä, mutten saanut siitä oikein mitään irti.

Miksi en? No, koska taidan tällä hetkellä tehdä tämän hetken unelmahommaani. Koska kirjailijoiden unelma ei ollut minun unelmani. Emme keiku vain eri paateissa, vaan myös eri merillä. Alkuun se innosti, ajatuksia heräsi paljon, tunsin tyytyväisyyttä kun pohdin omia unelmatöitäni ja totesin tuntevani itseni melko hyvin. Mutta tyytyväisyys itseeni - se ei riittänyt kantamaan tätä teosta maaliviivalle asti, nyt juostiin ihan eri kisoissa. Kirja jäi liian etäiseksi ajatusten tasolla ja vaikka odotin hyvää tekstiä, niin siinäkin vähän kompuroitiin.

Satu Rämön blogia seuranneena, yhden kirjan häneltä jo lukeneena, odotin hyvää ja hauskaa tekstiä, kerronnallista, mutta ytimekästä. Unelmahommien tiesin olevan eri maata omieni kanssa, sen verran pitkään olen blogia seurannut, mutta olen lukenut blogista rempeällä otteella kirjoitettuja pätkiä aiheesta kuin aiheesta yhtä suurella kiinnostuksella, joten samaa odotin nyt. Hanna Valtarin osuudesta en osannut odottaa mitään, mutta arvelin, ettei tässä metsään mennä.

Eikä varsinaisesti mentykään, ja silti mentiin. Yksi ongelmani teoksen kanssa oli tosiaan se, ettei se kyennyt tarjoamaan tässä hetkessä juuri minulle kovin paljon. Jos etsisin suuntaa elämälleni, pohtisin omia unelmahommiani ja mitä alkaisin tehdä, tai tuskailisin kurjassa työssä, niin kirja olisi ollut varmasti kuin aarre inspiraation lähteenä. Vaan ei nyt.

Luen paljon juttuja, jotka eivät täysillä iske tai tunnu omilta, koska se on oiva tapa laajentaa näkökulmia ja no, oppia uutta. Jos asia on kerrottu tarpeeksi kiinnostavasti - kuten Rämö tekee blogissaan -, innostun aiheesta kuin aiheesta. Siksi täytyy todeta, että siinä missä kirjan sisältö olisi ehkä jaksanut kantaa vielä jonkin verran, niin ongelmia oli myös tekstitasolla. Tylsistyin kirjassa esiintyvään toistoon ja samojen juttujen pyörittelyyn. Kahden kirjoittajan teoksessa osan antaa anteeksi, sillä samankaltaisia juttuja saatetaan kertoa eri äänillä, mutta senkin huomioiden alkoi tuntua siltä, että luin samaa sivua yhä uudelleen.

Vähemmälläkin olisi uskonut, että kirjailijat tekevät unelmaduuniaan, ja että siihen kuuluu niin ylä- kuin alamäkiäkin. Pointti tuli nopeasti selväksi ja sen jälkeen tuntui, että sitä kieputettiin yhä uudelleen, eikä tarjottu enää lisää pureskeltavaa. Ehkä se muu tarjoiltiin sitten 268 sivun jälkeen, mutta minä en jäänyt ottamaan siitä selvää. Pienellä karsinnalla ja tiivistämisellä olisi tehty lukijalle palvelus.

Jos kuitenkin pohdit mikä voisi olla sinun unelmatyösi, haluaisit ryhtyä yrittäjäksi tai selvittää miten somekanavilla voi tienata, niin tämä voi olla sinun kirjasi. Muiden unelmista ja työjutuista lukiessa saattaa keksiä omansakin.

Tämä kirja ei ollut minulle se omin kuppi teetä, mutta lämmöllä suosittelen Satu Rämön Islantilainen voittaa aina -elämää hurmaavien harhojen maassa -teosta, joka todellakin oli minun kupposeni ja jonka lukemisen jälkeen saa muuten kärsiä kroonisesta Islantikuumeesta. Ei hellitä helpolla.

Rämön blogin löydät täältä ja Valtarin blogin täältä. Kiitos arvostelukappaleesta Wsoy.

Huom. En normaalisti kirjoita blogiini kesken jääneistä kirjoista, mutta teen poikkeuksen, koska teos oli pyydetty arvostelukappale.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.