maanantai 24. heinäkuuta 2017

Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari



Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari, Wsoy 2017
Teksti ja kuvat: Pasi Pitkänen
Kansi ja graafinen suunnittelu: Pasi Pitkänen
Sivut: 65
Arvostelukappale

Ihastuin ikihyviksi Kepler62 -kirjasarjaan, enkä vähiten kirjojen mehevän kuvituksen vuoksi. Kuvituksesta vastaa Pasi Pitkänen, jolta tuli toukokuussa oma kuvakirja lapsille. Vaikka kuvakirjojen kulutus on kohdallani hyvin vähäistä - töitä varten olen jotain selaillut, joskus hoitolapsille lukenut - niin tähän tartuin mielenkiinnolla. Pitkäsen kuvitus kiehtoi ja ajatus tarinankerronnasta hänen kuvituksensa kautta.

Niin sitten luin, selasin, ihastelin ja äimistelin Kadonneiden eläinten saarta, jota voisi hyvällä syyllä kutsua lasten omaksi Piin elämäksi. Ei sama tarina, mutta inspiraation lähdettä ei tarvitse arvailla. Vaikka Piin elämä ei omaksi lemppariksi olekaan noussut, niin onhan se tarinana melko kuolematon ja siitä lastenkirjaan välitetyt elementit ja yksityiskohdat oikein toimivia. Ehkä tästä syystä tarina jaksoi kiehtoa myös aikuista, vaikka pääpaino olikin kuvituksen värimaailmojen ja tunnelmien fiilistelyssä.



Tarina alkaa sirkuksesta, jossa Matiaksen pikkusisko Jenni sekä leijonanpentu siepataan lavalta kesken esityksen. Kuka on tuo kumma sieppaaja? Ja miksi hän haluaa siepata kaksi lasta? Siitä Matias lähtee ottamaan selvän. Pelastusmatkalle mukaan lähtee siepatun leijonanpennun isä. He päätyvät yhdessä pieneen veneeseen, jolla he matkaavat kohti tuntematonta, kohti viidakkosaarta täynnä kummallisia eläimiä... Tarina on jännittävä, kaihoisa ja tavallaan myös hyvin lohdullinen.

Kirjan teema ja viesti on tärkeä. Sirkuksen mielekkyyden ja eläinten käyttö ihmisten viihdykkeenä on syytäkin kyseenalaistaa. Lisäksi eläimiä kuolee jatkuvasti sukupuuttoon ja sille olisi syytä tehdä jotain. Toivottavasti moni lapsi ja aikuinen pysähtyy pohtimaan tätä kirjan äärellä.

Kauniin kuvituksen ja kiehtovan maailman tarjoava kirja, jonka toivon monen lapsen ja aikuisen löytävän luettavakseen ja ihasteltavakseen. Ihan hyvää vaihtelua Tatun ja Patun, Mimmi Lehmän ja muiden ikilemppareiden rinnalle. 

2 kommenttia:

  1. Tämä oli vauhdikas ja luen kyllä pian uudestaan. Kuvitus on hyvin laadukas ja runsas ja hyvinkin tästä voisi tulla kansainvälinenkin menestys, mutta ehkä pientä tiivistystä olisi voinut tehdä. Alkukosketukselta hieman tuli ähky.

    VastaaPoista
  2. Käsittelin tätä töissä ja kiinnitin huomiota kiinnostavan näköiseen kanteen. En kuitenkaan vielä lainannut, mutta ehkä jossain vaiheessa. Teema vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.