torstai 20. heinäkuuta 2017

Murros ja muutos



Elän vaihetta, kun aivan kaikki on kesken, jonkinlaisessa murroksessa ja muutosvaiheessa.

Istun asunnossa, jossa ympärilläni on tyhjiä pahvilaatikoita, jotka jonkun (lue: minun) pitäisi täyttää. Kaapit ovat puoliksi tyhjät, ja silti yhä puoliksi täynnä. Kaksi viherkasvia retkottaa vanhoissa ruukuissaan, uudenkarheiden ruukkujen vislaillessa vieressä. Multapussi löytyy, vaan ei kiviä ruukun pohjille. Olen kolunnut sisäpihamme läpi, mutta siellä ei ole kiven kiveä. Olohuoneen sivupöydän laatikosta löysin kourallisen, Tanskan Ishøjn Køgenlahdelta kerättyjä, ei niitä raaski käyttää. Täytyy lähteä kotipihasta kauemmas etsimään. Kunhan flunssa helpottaa ja puolikuntoinen murrosvaiheeni taittaa terveempään suuntaan. Tottakai flunssa iskee silloin, kun ei todellakaan ehtisi nyhjätä sängyn pohjalla ja katsoa kymmenettä kertaa samoja tv-sarjoja.

Makuuhuoneessa on kaksi sänkyä (pitkä tarina, jätän tuonnemmaksi), mutta kumpaankaan en ole jaksanut taiteilla petivaatteita kunnolla. Alle kahden viikon päästä siellä ei pitäisi olla kumpaakaan, sillä silloin niiden pitäisi jo olla toisaalla. Ja niin muuten minunkin, uudessa asunnossa.

Samaten vaihtuu työpaikka, tai no itseasiassa ei, mutta työpiste kyllä. Siirryn pienestä lähikirjastosta, sieltä metsän reunasta, jonne olen pyöräillyt vihreää viidakkoa muistuttavan metsäpolun läpi, vähän suurempiin ympyröihin. Olo on kaihoisa ja innokas, yritin miettiä molempien plussia ja miinuksia, mutta sen verran tasaista oli, että oli myönnettävä olevansa harvinaisen onnekas.

Kesken on pino kirjoja. Tuntuu, etten saa taputeltua loppuun yhtäkään. Palautan kesken jääneitä kirjastoon, osa on kokonaan lukematta. Kesken olevia en viitsi listata, loppuisi blogista merkit kesken. Tuntuu, että minkä tahansa aloitankin, kesken se jää.

Muitakin asioita on muuttunut: muumimukillinen kahvia astetta isompaan annokseen ja illat sohvannurkassa iltoihin meren äärellä. Vaikka olen siellä sohvassakin lymynnyt katsomassa Scott & Baileyta, Okjaa ja jalkapalloa.

Viihdyn hyvin yksin. Kunhan löydän niitä kiviä. Ja saan pahvilaatikot täytettyä.

23 kommenttia:

  1. Iso elämänmuutos vaikuttaa heti kaikkeen, ennen kaikkea jaksamiseen. En ihmettele, että kirjatkin jäävät odottamaan parempaa hetkeä. Toivotan kuitenkin iloa ja valoa tulevaan!

    Mullakin aloitti joku outo kesäflunssa toisen kierroksensa tänään – taitaa olla jälkitautia, orastava keuhkoputkentulehdus. Olen niin harvoin kesällä kipeänä, joten ottaa päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että ei tällaisia kävellä läpi ilman mitään seurauksia. Kiitos, tulevaisuus olkoon hyvä!

      Kesäflunssa tuntuu täällä vaivaavan useampaa, ja vaikka luulin välttäväni, niin en tietenkään. Että ymmärrän, itsekin kironnut tätä tautia.

      Poista
  2. Minäkin toivon sinulle valoa tulevaan! Kyllä ne kirjat sitten alkavat taas innostaa, kun on olo on hyvä ja jaksaa taas.

    Kesä ei itselläni ole yleensäkään ollut kovin lukuisaa aikaa. Mieli tempoo aina muualle, kaikki muu kiinnostaa enemmän. Yksi muuttokin on takana (taas) ja työpaikkakin taas vuodeksi saatu (tällä kertaa paluu ihan tuttuun paikkaan). Kaksi kirjaa on kesken, mutta saa nähdä, milloin ne on luettu, toinen kun on aika järkäle.

    Pst, kivien löytäminen kukkaruukun pohjalle ei tosiaan ole helppo juttu kaupungissa. Minäkin etsin niitä viime viikolla iltahämärässä mutta löysin sentään. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos paljon, ja niinhän se on, että lukee kun siltä tuntuu. Minulle kesät ovat lukemisen kannalta aina joko katastrofi, sillä viipotan menemään koko ajan tai sitten todella antoisia, kun ankkuroin itseni jonnekin maaseudulle kirjapinojen kanssa. Riippuu kesästä, parhaassa ehtii tehdä molemmat.

      Nykyaika tuntuu yhdeltä muutolta ja työpaikan vaihdolta, pysyvyys tuntuu olevan harvinaista.

      Ja siis aivan käsittämätöntä miten näinkin kivisessä kaupungissa ei tunnu olevan yhtään irrallaan! Niin siistit kadut, ettei kiven muruakaan. Itse kävin äsken vähän tuulettamassa aivoja lähipuistossa ja löysin sen verran, että riittää.

      Poista
  3. Joskus elämä menee kivojenkin harrastusten ynnä muiden edelle, se on täysin ymmärrettävää. Pitää kai vain osata olla itselleen kuuluisan kliseisesti armollinen, jotta saavuttaa taas joskus sen tasapainon, hetken, kun on aikaa keskittyä muuhunkin kuin vain eteenpäin pääsemiseen. Tsemppiä siihen, ja keveämpää loppukesää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että elämä usein haittaa harrastamista... no joo, stressiä en ota, mutta kun pitkään tarpoo sellaisessa, niin tuntuu vieraalta. Mutta kaikki ottaa aikansa, kunnes tasoittuu, uskon ma.

      Kiitos <3

      Poista
  4. Tsemppiä hirmuisesti! Itsekin pitäisi alkaa muuttoa valmistelemaan, mutta en meinaa saada aikaiseksi. Ekaa kertaa olen muuttamassa myös ihan yksin asumaan. Ja se vähän pelottaa. Sekään ei helpota asiaa, että muutan ekaa kertaa yksin ja vielä kaupunkiin joka ei ole tuttu sitten ollenkaan, saati ihmiset sielä. Mutta pitää vain uskoa, että tulee pärjäämään.
    Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos.
      Ymmärrän, sillä itsekin muutan yksin ensimmäistä kertaa. Onneksi kaupunki on tuttu, se sama, joka on varmaan kohta tuttu sinullekin! Ehkä näemme täällä!

      Mutta tsemppiä sinullekin, varmasti pärjäät. Ja Turku on niin hieno!

      Poista
  5. Voi Katri, toivon sinulle voimia siirtymään. Se ei ole helppoa eikä kevyttä, mutta kun sen jaksaa tehdä, hengittää varmasti vähitellen helpommin kuin ennen.

    VastaaPoista
  6. Toivon jaksamista muutosten keskelle. Jossain vaiheessa kirjatkin tulee taas luettua loppuun asti.

    VastaaPoista
  7. Voimia sinulle Katri muutosten keskelle. :)

    Muistan itseni pari vuotta sitten, kun raahasin muuttokuorman uuteen asuntoon ja eka kerran yksin (ainoana aikuisena yksin). Ei se kevyttä ole, kun elämä muuttaa suuntaa, mutta kun on itselleen armollinen niin kaikki kyllä alkaa pikku hiljaa suttaantua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Ja se on totta, että pitää muistaa armo itseään kohtaan ja että kaikki uusi ottaa aina hetken aikaa :)

      Poista
  8. Voimia murroksen ja muutoksen keskelle ♥

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä suuriin elämänmuutoksiin! Itsellänikin on ollut rankkoja aikoja tänä kesänä, mutta nyt tänä viikonloppuna suoritetun muuton ja vanhan asunnon siivoamisen jälkeen tuntuu ihanalta istua uuden kodin terassilla näpyttelemässä läppäriä auringonpaisteessa. Joskus ikävistäkin asioista seuraa paljon hyvää. :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.