keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu


Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu, Nemo 2017
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivut: 216
Alkuteos: What Belongs to You 2016 
Kirjastosta

Garth Greenwellin esikoisromaani Kaikki mikä sinulle kuuluu on kirja, jota tituleerataan aikamme, vuosisatamme homoromaaniksi. Takakannessa mainitaan kirjan kuuluvan kirjallisuuden historian 12 kaikkien aikojen eroottisimman romaanin joukkoon. 

En allekirjoita kumpaakaan.  

Olen lukenut aikanamme päräyttävämpiäkin homoromaaneja, ja koska lukukokemus on aina subjektiivinen, niin minun vuosisatani homoromaani tästä ei tullut. Ja haluaisinpa tietää mitä on lukenut hän, joka tämän kirjan rankkaisi kirjallisuuden historian 12 kaikkian aikojen eroottisimman romaanin joukkoon. Jos takakannen perusteella on odottavaisin mielin, niin edessä saattaa olla pettymys. Erotiikkaa löytyy kyllä kirjan kansien välistä - ei hätää -, mutta on myös kirjoja, joiden välistä se erotiikka tihkuu. Ja väitän, että niitä tihkuvaisia on useita kymmeniä.

Allekirjoitan sen, että kirja on hyvä.

Kirjan päähenkilö on maahanmuuttaja, amerikkalainen opettaja Bulgarian pääkaupungissa, vieraan kielen kaupungissa, jossa hän kohtaa Mitkon. Miehen, joka laittaa pakan sekaisin, saa otteen, laittaa halun talutusnuoraan. Ote ei irtoa, eikä järki tahdo voittaa tunnetta. Taustalla paistaa paloja menneisyydestä, ja hylätyksi tulemisesta. Tarina on raadollinen kuvaus siitä, mitä on haluta ihmistä, jota ei ehkä pitäisi haluta. Raadollinen kuvaus siitä mitä on tulla hylätyksi sen vuoksi mitä on. Kirja ei ole kevyin luettava, mutta ei varsinaisesti raskaskaan. Lukukokemus on oikeastaan hämmentävä, sillä kirjaa lukiessa ei oikein tiedä kenen puolella olisi, kenelle soisi sympatiansa ja kuka kaipaisi vain tiukkaa ravistelua. Tärkeintä onkin, että kirja koskettaa.

Pidin kirjan kauniista, mutta yksinkertaisesta kielestä. Uskallan väittää suomennoksen olevan onnistunut, sillä tekstiä luki ilolla. Pidin myös kerronnassa ratkaisusta, jossa luotiin tietynlaista jännitettä, joka kuitenkin kääntyi yllätykselliseen suuntaan. Mikään kirja ei ole onnistunut yllättämään minua aikoihin, mutta nyt niin kävi. Samalla se tekee olon surulliseksi - miksi sitä on niin kiinni typerissä stereotypioissa?

Kaikki mikä sinulle kuuluu ei ehkä ole aikamme suurin homoromaani ja eroottisempiakin kirjoja löytyy niitä halajavalle, mutta hyvä romaani tämä on, ihan hyvä eroottinen homoromaanikin kaikesta huolimatta. Hieno esikoinen, jonka kirjailijalta uskaltaa odottaa hyvää jatkossakin.

Kirjalla osallistun Pride-viikon lukutempaukseen

 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Pride-viikon lukuvinkit & lukutempaus


Helsingin Pride-viikkoa vietetään 26.6.-2.7. eli tällä viikolla. Helsinki Pride ei itseäni niin paljon kosketa, sillä turkulaisena odotan yleensä lempikuukauttani elokuuta ja Turku Pridea (huomaa kuvan kangaskassi!). Helsingissä varmaan hukkuisin ihmismereen, täällä hulinasta voi nauttia hieman pienemmässä mittakaavassa. Tänä vuonna Helsingin Pride puhututtaa siitä syystä, että Yöpöydän kirjat -blogin Niina järjestää Priden henkeen sopivan lukutempauksen samaisella viikolla eli just nyt. Tempaukseen voi osallistua niinkin helposti kuin lukemalla teemaan sopivan kirjan, tai kirjoja, jos oikein innokas on. Somesta löytyy, kun näpyttelee #pridelukuviikko, ja Niinan blogista voi kurkata mukana olevat bloggaajat ja ilmottautua itsekin mukaan.

Tarkoitukseni oli ja on tietenkin olla mukana, ja kesken onkin vuosisadan homoromaaksi tituleerattu Garth Greenwellin Kaikki mikä sinulle kuuluu. Yritän ehtiä lukea kirjan loppuun viikon aikana, mutta lukutahtini on tällä hetkellä verkkaisempi kuin varmaan koskaan aiemmin.

Siitä syystä ajattelinkin, että jos kirjaa en ehdi lukea, niin voin osallistua viikkoon vähintään jakamalla muutaman teemaan sopivan lukuvinkin! Alla on lista lukemistani ja suosittelemistani teoksista, jotka mielestäni sopivat hyvin luettavaksi tällä tai millä tahansa viikolla. Kirjan nimeä klikkaamalla voit lukea arvioni kirjasta.

Prideviikon lukuvinkit

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Emma Cline: Tytöt


John Irving: Minä olen monta

Tove Jansson: Reilua peliä 

Wolf Kankare: Miska Pähkinä (sarjakuva)

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys & Lopotti

Elisas Koskimies: Ihmepoika

Nina LaCour & David Levithan: You Know Me Well
 
Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa 


Pajtim Statovci: Tiranan sydän 

Tiitu Takalo: Kehä (sarjakuva) 

Sarah Waters: Parempaa väkeä
(pienen pettymyksen tarjoillut, mutta teemaan erittäin hyvin sopiva!)

Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä 


 Hauskaa lukutempausta ja Pride-viikkoa!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Toukokuusta ja kesäkuustakin



Toukokuu oli "suurten uutisten kuukausi" sisareni sanoin, ja onhan tässä ollut päällä kaikenlaista, mutta oikestaan toukokuu jatkoi samaa linjaa alkuvuoden kanssa. Jo ajat sitten pyörimään pärähtäneet rattaat vain kiihdyttivät vähän vauhtiaan, saapuivat sinne, minne olivatkin matkalla. Asiat tulivat päätökseen, alkoi uusia juttuja, ja noin tsiljoona asiaa oli, ja on, edelleen kesken.

Inhoan tällaisia muka-mysteereitä, kun kertoo eikä kuitenkaan, mutta ihan vielä aika ja energia eivät riitä kaiken järjestämiseen lauseiksi, vaikka mistään suuresta salaisuudesta ei todellakaan ole kyse. Eikä varsinaisesti mistään ikävästä tai odottamattomastakaan, kaikki on ihan hyvin. Pää on vain vähän hyrrä ja keskittymiskyky hutera. Lukeminen onkin vaihtunut lähinnä ulkona olemiseen ja liikkumiseen, mikä on tosin hyvin tervetullutta. Vaan tällä menossa lukuharrastus saa hetken olla rauhassa ja blogi vedellä kesänokosia.

No mutta, siirrytäänpäs tuosta pintapuolisesta puuron hämmentämisestä niihin muutamaan kirjaan, jotka toukokuussa ehdin lukea.

Kuukausi alkoi Alice Munron uusimmalla suomennoksella Jupiterin kuut, joka oli, no, Munroa. Jos joutuisin valitsemaan vain yhden kirjailijan, jonka tuotantoa saisin loppuelämäni lukea, olisi Munro kärkipäässä. Onneksi tällaista valintaa ei tarvitse toivon mukaan tehdä, mutta kertonee jotain kirjailijan asemasta elämässäni. Hassuinta on, etten edes tiedä mikä Munrossa ihan tarkalleen syvälle sisimpääni osuu, mutta jokin taika se on. Munroa lukiessa olo on kuin olisi saapunut kotiin.

Munron jälkeen luin kolme nuortenkirjaa. Nicola Yoonin suomennetun Kaikki kaikessa, joka oli nopeasti luettu, mutta ei oikein kolahdellut. Kirja ei tuntunut uskottavalta ja sairauden romantisointi ärsytti. Ehkä luin kirjan väärään hetkeen, ehkä olen mieleltäni "liian vanha" kirjalle, tai onpa syy mikä tahansa, kirja ei kovin suuria suosituksia minulta saa.

Loppukuun vietin lukien englanniksi nuortenkirjoja. Becky Albertallin kehuttu Simon vs. the Homo Sapiens Agenda oli hauska ja Nina LaCourin ja David Levithanin yhdessä kirjoittama You Know Me Well kepeä ja koskettava, kevyt kirja, joka ei kaihda rankkojakaan aiheita. 

Toukokuusa olin mukana Ylen ja kirjabloggareiden 101 kirjaa -projektissa ja kirjoitin Anja Kaurasen vaikuttavasta esikoisromaanista Sonja O. kävi täällä.

Nyt kesken on noin tuha kirjaa, joista varmaan suurin osa kesken jääkin. Kuten sanoin - keskittymiskyky on lähinnä pyöreä nolla, olo kuin levottomalla vieterillä. Kesäkin vaikuttaa takaraivossa, herättää aamuisin liian aikaisin, eikä tahdo antaa nukahtaa iltaisin. Mutta en valita, joskus elämä on tätä.

Ihanaa kesää!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Nina LaCour & David Levithan: You Know Me Well


Nina LaCour & David Levithan: You Know Me Well 
Macmillan Children's Books 2016
 Sivut 247
Kirjastosta

Mainitsin edellisessä tekstissäni miten vähän sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta käsitteleviä nuortenkirjoja tuntui olevan nuoruudessani, ja miten otan vahingon takaisin nyt lukemalla niitä sitten senkin edestä. Tällä kertaa luin peräkkäin kaksi aihetta käsittelevää kirjaa. Ensiksi Becky Albertallin melko hulvattoman Simon vs. the Homo Sapiens Agendan ja nyt asian ytimeen puskevan Nina LaCour ja David Levithan yhdessä kirjoittaman You Know Me Well. Molemmat kirjat käsittelevät nuorten elämää ja homoseksuaalisuutta.

Olen lukenut useita romaaneja, jossa jonkun hahmon homoseksuaalisuutta käytetään yllätyksenä tai käänteenä, tai jossa aiheen kimppuun käydään vaivihkaisen hitaasti, kypsytellään hahmoa ja lukijaa, ja sitten puidaan ja pureskellaan kaikki läpi. No, niille kirjoille on aikansa, paikkansa ja tilauksensa. Olen sanonut, että aihetta pitää pyöritellä niin kauan, ettei sitä enää tarvitse pyöritellä. Koska on se hetki? Sen toivottavasti näemme joskus. Mutta siitä huolimatta nyt arvostin sitä, että You Know Me Well menee suoraan asiaan ja alkaa homobaarista. Ei mitään turhia venkoiluja.

On Pride-viikko, alaikäiset ujuttavat itsensä baariin ja siellä poika tapaa tytön, ja ensisilmäyksellä heistä tulee - ystäviä. Lähtöasetelma on, no, ainakin moneen muuhun kirjaan verrattuna erilainen. Ystävyys syttyy ja kypsyy nopeasti, ja näin nuoret saavat itselleen tärkeän tuen vaikeassa elämäntilanteessaan, siis kamppailessaan ensirakkauteen liittyvien ihanuuksien, vaikeuksien ja pettymysten kanssa. Mark on rakastunut parhaaseen ystäväänsä, mutta ei saa vastakaikua. Kate on ihastunut tyttöön, jota ei ole koskaan edes tavannut, ja kun heidän vihdoin pitäisi kohdata, ei uskallus tahdo riittää. Ja on siinä sopassa muutama muukin lusikka, kuten elämässä aina.

Kirja on samaan aikaan hyvin hauska, ja rohkea, ja aivan äärettömän surullinen. Kevyt kirja kätkee sisäänsä hyvin raskaita aiheita esimerkiksi siitä, miten väkivaltaisesti vanhemmat voivat suhtautua lapseensa, joka kertoo homoseksuaalisuudestaan. Vaikka aivan helpointa luettavaa se ei tietenkään ole, niin koen tärkeänä, että myös näitä aiheita tuodaan nuortenkirjoihin. Kirja tuo hienosti esiin myös sen, miten on ihan okei olla se tyyppi, jolle oma (saati muiden) seksuaalisuus ei ole mikään juttu, ja joka "tuli kaapista" jo syntyessään ja miten on yhtä ok olla se tyyppi, joka edelleen hengailee siellä kaapissa. Toki toivottavaa on, että omaa seksuaalisuuttaan ei tarvitsisi piilotella ainakaan pelosta, mutta jos näin on, sekin täytyy kaikille sallia.

Kokonaisuutena kirja jää sellaiselle keskinkertaisen hyvän tasolle. Kirjaa oli mukava lukea, tarina oli samaan aikaan hyväntuulinen, mutta kuitenkin koskettava. Kirja käsitteli erilaisia aiheita mielestäni oikein mallikkaasti. Omaa lukukokemustani kuitenkin kaihersi se, että loppua kohden kiinnostukseni lässähti ja lopun lähinnä lukaisin läpi, sillä minusta se ei oikein enää tarjonnut mitään uutta. Siitä huolimatta suosittelen kirjaa, jos aihe kiinnostaa tai muuten hakusessa on kiva nuortenkirja.