lauantai 27. toukokuuta 2017

Becky Albertalli: Simon vs. the Homo Sapiens Agenda



 Becky Albertalli: Simon vs. the Homo Sapiens Agenda, Balzer + Bray 2015
Sivut: 303
Kannen suunnittelu: Alison Klapthor
Kansitaide: Chris Bilheimer 
Omasta hyllystä

Simon vs. the Homo Sapiens Agenda hyppäsi lukulistalleni kun sen tarpeeksi monta kertaa pongasin Instagramista, ja luin kehuvia blogiarviota. Simon vaikutti sopivalta kirjalta tähän tasaisen epätasaiseen rytmiini yrittää lukea nuortenkirjoja englanniksi, ja siihen se mainiosti sopikin. Kirja julkaistiin nyt keväällä myös suomeksi nimellä Minä, Simon, Homo Sapiens (Otava).

Simon on not-so-openly gay, joka lähettelee sähköposteja salaperäisen Bluen kanssa. Arvoitus on kiehtova, sillä Simon ja Blue käyvät samaa koulua, mutta eivät tiedä toistensta henkilöllisyyttä. Sähköpostien kautta heidän välilleen on kuitenkin syntynyt lämmin ystävyys, ehkä vähän jotain enemmänkin. Mutta kun sähköpostit päätyvät väärän ihmisen luettavaksi, mutkistuu Simonin elämä. Suostuuko hän kiristykseen vai tekeekö seksuaalisuudestaan kaikkien puheenaiheen? Entä Blue, onko hän turvassa?

Kirja oli odostusteni mukaisesti oikein ihana, sympaattinen ja viihdyttävä. Simon on hahmona hauska, sarkastinen ja samastuttava. Hän ei tahdo sulautua siihen suurimpaan massaan, ei innostu jokaisesta koulun tempauksesta, mutta löytää itselleen kuitenkin oman yhteisön, tärkeät ihmiset ja hetket. Nuoren elämän kuvaus tuntui kovin osuvalta.

Kirjassa oli hauskoja elementtejä ja pohdinnan aiheita. Esimerkiksi miksi vain homoseksuaalisuuteen liitetään kaapista ulos tuleminen? Miksi kaikki eivät tule seksuaalisuutensa kanssa ulos kaapista? Tai mikä vielä parempaa, jos se ei vaikka vaan olisikaan mikään juttu. Kuvailisin kirjaa sanoilla "kepeä realismi", sillä se on söpö, mutta nostaa esiin myös faktan, ettei elämä ole satua eikä aina oikeudenmukaista. Hyviä juttuja tapahtuu, mutta niin tapahtuu myös vähemmän hyviä juttuja. Pidin kirjan kielestä ja kielellä leikittelystä, sillä se toi sopivasti haastetta ja syvyyttä omalle englannin tavailulle. Kirjaa lukiessa olinkin iloinen, että luin sen alkukielellä, sillä veikkaan, että käännökseen ei ihan kaikkea saa napattua mukaan.

Mutta, niin useinhan näihin liittyy se surullisen kuuluisa mutta, taisin odottaa ihan vähän enemmän kehuvien arvioiden perusteella. Kaikesta söpöydestä ja viihdyttävyydestä huolimatta jäin kaipaamaan jotain lisää. Ehkä syvyyttä, isompaa käännettä tai vahvempaa pohdintaa. En tiedä mikä puuttui, mutta se oli se osa, joka olisi potkaissut tämän suoraan sydämeen. Nyt viihdyin hyvin kirjan kanssa, mutta en surrut, kun suljin sen kannet.

Simon on ehdottomasti lukemisen arvoinen nuortenkirja. Ei paras, jonka olen viime aikoina lukenut (Rainbow Rowellin Fangirl on aika korkealla edelleen), mutta hyvä. Ja mahtavaa, miten kattavasti nykyään löytyy nuorille romaaneja, joissa käsitellään sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Eipä näitä yhtä runsaasti ollut, kun itse olin parhaassa teini-iässä. Onneksi voin ahmia ne kaikki nyt.


Muissa blogeissa: Carry on reading, Dysphoria, Kirjahilla, Lukijan roolissa, Sivujen välissä, Vinopino kirjoja, Yöpöydän kirjat

1 kommentti:

  1. Jep, tämä oli herttainen kirja. Minä toivoin hahmoihin vähän enemmän syvyyttä - esim. Simonin kavereihin ei juuri päässyt tutustumaan. Luin Fangirlin vastikään, ja se painii kyllä ihan omassa luokassaan. Voi Cath!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.