tiistai 7. maaliskuuta 2017

Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus


Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus, Atena 2014
Sivut: 399
Päällys: Sanna-Reeta Meilahti 
Kirjastosta

Nuorempana kävin läpi vaiheen, jolloin olin todella kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja eri uskonnoista. Intohimonsa kullakin teinillä. Koska en ole itse koskaan ollut uskovainen tai uskonnollinen, niin koin uskonnot nuorena hämmentävinä ja käsittämättöminä, ja se totta kai teki niistä hurjan mielenkiintoisia. Nykyään suurin kiinnostukseni uskontoja kohtaan on hiipunut, mutta ei suinkaan täysin, ja parin ystäväni kanssa keskustelemmekin uskonnoista usein.

Eräästä keskustelustamme sain kipinän lukea lestadiolaistaustaisten Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan kirjoittaman teoksen Usko, toivo ja raskaus, joka käsittelee vanhoillislestaadiolaisuutta ehkäisykiellon ja suurperheiden näkökulmasta. Kirjan pureutuu siihen miten ehkäisykieltoon suhtaudutaan yhteisössä ja miten paljon hallaa se on tehnyt. Keskiöön nousee myös suurperheiden vanhempien väsymys, uupumus ja miten se suuntautuu lapsiin. Kysymys kuuluukin, että kuka huolehtii suurperheiden lasten oikeuksista?

Usko, toivo ja raskaus on kuin jatkoa Pauliina Rauhalan Taivaslaululle, mutta fiktion sijaan nyt vuorossa on tietokirja ja tarinoita oikeasti eletystä elämästä. Teosta varten on kerätty lestadiolaisessa yhteisössä eläneiltä tai yhä eläviltä heidän tarinoitaan elämästä ehkäisykiellon varjossa. Miten ehkäisykieltoon suhtaudutaan ja miten sitä toteutetaan? Millaista on elää suurperheen lapsena tai vanhempana?

Tarinat ovat karuja. Eivät mustavalkoisia, eivät vain surkeita, mutta ehdottomasti rankkoja. Kun kerrottiin miten vanhemmat olivat viskanneet oman lapsensa ikkunan läpi tai hakanneet nyrkeillä tajuttomaksi, niin oli pakko laskea kirja käsistä ja nieleskellä. Väsymys, uupumus, mielenterveysongelmat tai osaamattomuus vanhempana voivat osua kenen kohdalle tahansa, eikä lestadiolaisen suurperheen vanhempi ole poikkeus. Mutta sellaisten asioiden paino vaakakupissa on olematon, kun toisella puolella on ehkäisykielto, jonka rikkominen on synti. Niinpä ihminen, joka ei ole välttämättä koskaan halunnut lapsia tai osannut oikein pitää huolta edes itsestään, saattaa päätyä vaikka yli kymmenen lapsen vanhemmaksi.

Teos nostaa lestadiolaiseen yhteisöön liittyviä ongelmia esiin ja tekee ne näkyväksi. Mielestäni maltillisesti, mutta tehokkaasti. Aidot ihmisten tarinat puhuvat puolestaan. Kirjassa on mielestäni hyvää pohdintaa sekä haastateltujen, että kirjoittajien näkökulmasta siitä, millaiseen pohjaan ehkäisykielto nojaa ja miten paljon pahoinvointia se aiheuttaa. Kirjassa huomioidaan myös muita uskontoon liittyviä piirteitä. Osa niistä on melko erikoisia ja ristiriitaisen tuntuisia. Esimerkiksi se, että lestadiolaiset eivät saa puuttua jumalan luomistyöhön ehkäisemällä, mutta hedelmöityshoito on sallittua.

Tietokirjana tarkasteltuna koin teoksen hieman huterana ja pitkänä. Huterana siksi, että muutamissa kohdissa esitettiin faktojen sijaan mielikuvia siitä miten asiat voisivat olla. Lisäksi kirjassa mainittiin useamman kerran kuinka 30 haastatellun perusteella ei voi tehdä suuria johtopäätöksiä, jolloin jää kysymykseksi, miksei aineistoa ole kerätty enempää? Pitkänä siksi, että kirja sisältää melko paljon toistoa, mikä ei tunnu tarpeelliselta. Kirja kiertää jonkin verran samaa kehää ja 400 sivuisen teoksen kohdalla se uuvuuttaa lukijan. On hienoa, että niin monen tarina on päässyt mukaan kirjaan, mutta pienellä karsimisella olisi kirjasta saanut hieman lukijaystävällisemmän ilman, että kokonaisuus olisi kärsinyt.

Usko, toivo ja raskaus on teos, joka antaa äänen heille, jotka eivät välttämättä muuten tule kuulluiksi. Kirja on monelle varmasti tärkeä, eikä vähiten vertaistukena. "Ulkopuolisena", ja jo aiemmin aiheesta paljon lukeneena, en kokenut saavani kirjasta kovinkaan paljon uutta irti, mutta jotain kuitenkin. Käsitystäni lestadiolaisuudesta kirja vahvisti.

Ehdottomasti tärkeä ja lukemisen arvoinen teos, joka toivottavasti on löytänyt ja löytää lukijansa myös lestadiolaisen yhteisön sisältä. Itse taidan napata lukuun Aila Ruohon Vartiotornin varjossa seuraavaksi, kun haluan jälleen lukea elämästä uskonnollisessa yhteisössä.


Muissa blogeissa: Amman lukuhetki, Kirjakaapin kummitus, Kirjakippu, Lumiomena, Matkalla Mikä-Mikä.Maahan, Sinisen linnan kirjasto

4 kommenttia:

  1. Itseänikin kiinnostavat erilaiset uskonnot kovasti, ehkä juuri samoista syistä kuin sinuakin. Kun ei ole itse uskonnollinen, ovat uskonnot jollain tapaa mystisiä ja erityisen kiinnostavia. Taivaslaulusta en niin kovin paljoa pitänyt, mutta ehkä tämä voisi olla seuraava aihetta käsitteleva kirja lukulistallani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonnot ovat niin kaukainen asia omassa arkielämässä, että se kyllä lisää niiden kiinnostavuutta ilmiönä.

      Taivaslaulu ei ollut minunkaan lempparini, mutta hienosti siinäkin aihetta käsiteltiin. Tämä kannattaa lukea, jos yhtään aihe kiinnostaa! :)

      Poista
  2. Piti käydä ihan lukemassa oma juttuni (kiitos linkkauksesta!) mitä tuli aikoinaan kirjoitettua. Hyvin palautui mieleen kirjan tunnelma, se ei todellakaan ollut kaunista luettavaa. Surku tulee vieläkin kun mietin kyseisten suurperheiden vanhempien uupumusta, yhden lapsen kokemuksellakin on hajulla siitä mitä kuukaudesta toiseen jatkunut univelka voi tehdä ihmiselle, puhumattakaan kun lapsia on kymmenkertainen määrä.
    Minustakin oli erikoista että kirja pohjautuu käytännössä vain 30 henkilön elämään, mutta ehkä haastateltavia on ollut vaikeaa saada mukaan kirjan tekoon? Tärkeä kirja silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut kaunista luettavaa ei. Minua ei sinänsä haitannut, että oli 30 haastateltua, koska sekin on jo aika paljon. Enemmän häiritsi asian alleviivaaminen, koska siitä tuli se fiilis, että no miksi kirjoititte kirjan, jos läpi puskee ajatus, että olisi pitänyt haastatella useampaa?

      No, pieni juttu, mutta silti!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.