
It has been shitty month.
Tammikuu, sinua ei totisesti tule ikävä. Kuukausi on ollut niin surkea, ettei vastaavaa ole nähty lyhyeen naismuistiini. Synkkä, julma, armoton. Olisi liioittelua väittää käyneensä pohjalla, mutta sanottaisiinko, että sen verran syvällä kuitenkin, että vilaus pohjasta on nähty. Tuntuu, kuin lävitseni olisi kulkenut mahdollisimman monta ikävää tunnetta ja fiilis on ollut sen mukainen. Enkä varmasti ole ainoa, tuntuu kuin koko maailma rämpisi suossa juuri nyt. Niin se taitaa tehdäkin.
Tammikuussa sain muistutuksen siitä, että joskus on pysähdyttävä. On ollut pakko raivata aikaa puhtaalle ei-millekään, upota syvälle sohvannurkkaan ja hengitellä. Tietenkään omaa elämäänsä ei voi pysäyttää, välillä tekemistä on tahtonut olla enemmän kuin jaksamista, mutta oikeasti aika pysähdyksissä on oltu. Mutta kuten aiemmassa postauksessani uhosin nousevani vaikka kahvikuppi ja kirja kerrallaan, niin noustu on ja näkisin suunnan olevan vain ylöspäin. Ehkä se on tämä tammikuun loppu, mutta olo on, no, ei nyt varsinaisesti kuin uudesti syntyneellä tai supernaisella, mutta hyvä. Parempi.
Tammikuun aallokossakin luin kirjoja. Luin neljä viime vuonna julkaistua teosta ja yhden muutaman vuoden vanhemman. Kaksi englanniksi ja kolme suomeksi. Kaksi kotimaista ja kolme ulkomaista. Kolme tosi hyvää ja kaksi ihan hyvää.
♥ Jessica Schiefauer: Ester & Isak
♥ Hanna Weselius: Alma!
♥ Pajtim Statovci: Tiranan sydän
♥
Rainbow Rowell: Fangirl
♥ Meik Wiking: The Little Book of Hygge - The Danish Way to Live Well (Arvio tulossa)
Kuukauden parhaat olivat Alma!, Tiranan sydän ja Fangirl. Viimeinen näistä oli kuukauden pelastaja, lohtukirja, joka valoi vähän uskoa ja toivoa huomiseen. Alma! ja Tiranan sydän olivat huikeita, vaan eivät kevyimmästä päästä. Ester & Isak oli kuukauden ensimmäinen kirja, jonka sain luettua loppuun. Moni muu jäi kesken. The Little Book of Hygge oli suloinen ja piristävä, täynnä tärkeitä pointteja, mutta hieman heppoinen. Kirjoittelen siitä oman postauksensa myöhemmin.
Tammikuussa listasin 10 oman hyllyn himotuinta ja osallistuin Blogistanian äänestykseen viime vuoden parhaista kirjoista. Tammikuun alusta blogillani on ollut oma tili Instagramissa, löytyy täältä.
Sen verran vielä palatakseni kirjoista hetkeksi muuhun elämään, niin olen ajatellut, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, ehkä on parempi olla hiljaa. Aika monessa tilanteessa tuo on ohjenuora, jota toivoisin monen muunkin noudattavan. Riippuen toki aina asiasta, mutta noin yleisesti. Mutta joskus kun elämä on just tätä, niin siitäkin pitää voida sanoa. Olisi valheellista yrittää vääntää tammikuun koosteesta kovin positiivista, kun kuukausi on ollut harvinaisen miserable.
Vaikka on niitä kivojakin juttuja ollut. On ollut kirjoja ja kahvia, hyviä tv-sarjoja kuten Skam, Pintandwefallin keikka ja hetken soitetuin biisi osuvalla nimellään Come to Rest. Ystävät, opiskelukaverit ja työkaverit - kaikki aina yhtä kivoja. Ai niin ja hei, juhlan paikka: taisin tänään keksiä opinnäytetyölleni aiheen! Tästä lisää myöhemmin, sillä liittyyhän opinnäytetyöni kirjastoon.
Just nyt tuntuu siltä, että seison jonkin uuden edessä. Toivon totisesti, että se jokin uusi on hyvä juttu. Tai ainakin vähän parempi.
Parempaa helmikuuta ihmiset! Muistakaa levätä, ja taistella surkeutta vastaan, olipa kyse omista murheista tai maailman murheista.