torstai 31. maaliskuuta 2016

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 (kirjat 1-2)


 Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62
Kirja 1:Kutsu, 121 s, Wsoy 2015
Kirja 2: Lähtölaskenta, 157 s, Wsoy 2015
Kirjojen kuvitus Pasi Pitkänen 

Huh miten kreisin hyvän lastenkirjan tulin lukeneeksi! Kaikki valveutuneet ovat tietenkin Keplerinsä jo lukeneet, mutta minä liityn ylistävään jengiin nyt. Sillä enpä uskonut, kun kirjan työmielessä lainasin, että tulisin oikeasti lukemaan hyvän kirjan. Luin kirjan yhdellä istumalla ja niin hyvä se oli, että suorastaan kismitti, kun en ollut tajunnut lainata pääsiäiseksi jatko-osaa.

Kepler62 on lapsille/nuorille suunnattu dystopia, jonka maailma sijoittuu tulevaisuuteen. Maapallo on ylikansoittunut, luonnonvarat hupenevat ja ihmisten väliset tuloerot näkyvät todella kurjana köyhyytenä ja äärimmilleen venyneenä rikkautena. Maailma ei voi hyvin, eikä maailman ihmiset. Hallitus väittää olevansa kaikkien ystävä - vaan onko näin? Valtio tuntuu neurotuunaavan ihmisistä vain robotteja.

Kirja yksi: Kutsu  kertoo köyhistä veljeksistä Akista ja Jonista, jotka saavat käsiinsä paljon hypetetyn ja vaikean tietokonepelin Kepler62. Peliä on lähes mahdoton läpäistä ja vain harvat pystyvät siihen. Lisäksi huhutaan, että viimeisen tason suorittaneille tapahtuu jotain. Mutta onko huhu totta vai pelkkä myyntikikka? Onko Kepler62 pelkkä peli vai sittenkin jotain muuta? Hurja seikkailu on alkanut!

Kirja kaksi: Lähtölaskenta jatkaa seikkailua. Nyt pääosassa on ylttiörikkaan perheen Marie, joka myös tietää Kepler62-pelin. Hän on palkannut kolme nörttiä pelaamaan pelin läpi puolestaan. Huhutaan, että pelin läpäisseet lapset lähetetään tutkimaan Kepler62-planeettajärjestelmää. Jos tämä on totta, Marie haluaa ottaa siitä selvän.

Tämän enempää en uskalla tarinasta kertoa, sillä en halua pilata keneltäkään jännittävää lukukokemusta. Nämä kannattaa lukea ja kokea itse!

Ensimmäinen kirja oli minulle totaalinen yllättäjä, viiden tähden kirja, jonka vetävä tarina, kivat hahmot, upea kuvitus ja asenteellisuus iskivät. Kirjassa tarina eteni jouhevasti tuntuen raikkaalta ja tuoreelta. Ei tuntunut siltä, että tässä sitä nyt aikuinen yrittää lukea lastenkirjaa, vaan kirja upposi aidosti myös vanhempaan lukijaan.

Toinen osa tuotti lievän pettymyksen. Lähinnä huomasin tympääntyväni kun päähenkilö sortui ruotimaan itseään ja elämäänsä pitkän kaavan mukaan. Hieman kliseiseksi taittoi kuin kentälle astui rikas, mutta yksinäinen kovanaama. Lapsille varmasti herkullista luettavaa, mutta minun ikäiselleni harvinaisen tuttua. Lisäksi toisessa osassa oli hieman häiritsevää toistoa, joka ei mielestäni selity sillä, että kyseessä on lastenkirja. 

Jos ymmärsin oikein, niin Timo Parvelaisen käsiala näkyy enemmän ensimmäisessä osassa ja Bjørn Sortlandin toisessa oassa. Se selittänee erot.

Tykästyin hurjasti kirjojen kuvitukseen. Miksei aikuisille suunnattujakin kirjoja voida kuvittaa yhtä kivasti? Piirrustusjälki on tyylikkään nykyaikaista, taidokasta ja yllättävää. Sarjakuvamaista ja tarinaa vetävällä tavalla eteenpäin vievää. Pasi Pitkänen on onnistunut hyvin!

Kepler62 on kuusiosainen kirjasarja, johon kannattaa tutustua! Eipä tätä vinkkarit ja työkaverit ole kirjastossa turhaan kehuneet ja nyt ymmärrän, miksi kirjaston hyllyt kolisevat tyhjyyttään näiden hyllypaikan kohdilla. Onneksi kolmas osa ilmestyy jo pian!

Kirja 1

Kirja 2