sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Eowyn Ivey: Lumilapsi



Eowyn Ivey: Lumilapsi
Suomentanut: Marja Helanen
Sivut: 417, Bazar 2013
Kansi: Susanna Appel
Alkuteos: The Snow Child, 2012


Eowyn Iveyn palkittu esikoisteos Lumilapsi on kirja, joka kuljettaa mukanaan lumen ja pakkasen tuoksua. Hitaasti aukeava tarina lumoaa lukijansa sivu sivun jälkeen yhä voimakkaammin, kunnes kirjaa ei enää voi laskea käsistään. En koskaan uskonut, että voisin ihastua näin tarinaan, joka kuljettaa minut 1920-luvun Alaskaan, kylmyyden ja karuuden äärelle. Mutta kirjan sulkemisen jälkeen salaa toivoin, että ulkona sataisi jo lumi. Taianomainen kirja sai minut rakastumaan itseensä ja talveen.

Jack ja Mabel eivät ole enää aivan nuoria muuttaessaan karuun Alaskaan, jossa pakkanen kovettaa vaatteet päälle ja saa melkein luopumaan toivosta selviytyä kevääseen. Se on heille kuitenkin pakokeino toisesta elämästä, jota he eivät enää osaa kohdata. Elämästä, jossa heidän suurin toiveensa oli saada lapsi. Vuosien ja yhden lapsen menetettyään toivo on hiipunut. Nyt heidän elämänsä täyttää raskas arki ja kylmät päivät.

Pimeä ilta ja ensilumi kuitenkin muuttavat kaiken. Ensilumesta riemastunut Mabel haluaa tehdä lumesta lapsen, eikä Jack henno kieltäytyä. Illan kuluessa he veistelevät lumesta pihaansa pienen tytön, jolle Mabel pukee vaatteetkin. Seuraavana aamuna lumityttö on kuitenkin poissa. Lumitytön sijaan heidän pihassaan alkaa kulkea oikea, pieni tyttö. Tyttö, joka tuntuu tupsahtavan pihaan aina kuin tyhjästä ja katoavan yhtä salaperäisesti metsän pimeyteen. Kuka tyttö on ja mistä hän tulee? Tyttö arvoituksineen muuttaa pariskunnan elämän täysin.

Lumilapsi on kiehtova tarina, joka on kerrottu hyvin. Mysteeri tarinan takana saa lukijan niin jännittämään kuin epäilemäänkin - mikä on totta ja mikä ei? Kerronta on yksinkertaisen hienoa ja taitavaa. Suomennoskin toimi. Alaska avautui lukijalle valkoisena maisemana, lumi narskui jaloissa ja pakkanen tuli iholle, kunnes pääsi jälleen mökin lämpöön. Rakastin kirjan miljöötä, epätäydellisiä, mutta hellyyttäviä hahmoja sekä sitä jännitystä, joka seurasi lukijaa koko ajan. Kirjan arvoitus kutkutti ja sen seurauksena kirjaa luki harppauksin.

Harvoin lukee kirjaa, jossa kaikki on näin kohdallaan. Pidin kirjassa oikeastaan kaikesta. Kirjassa on sekä tummia että kaihoisia sävyjä, ilon ja onnen hetkiä, epätäydellisyyttä, karua arkea, että ripaus taikaa. En ole hetkeen osannut nauttia kirjan lukemisesta yhtä paljon. Kirjassa hyvä tarina ja kerronta todellakin kohtaavat ja kokonaisuus on upea. En pidä kirjaa kuitenkaan välttämättä täydellisenä. Minulle se oli sitä, mutta en usko sen olevan sitä kaikille. Kirja on kyllä hyvä, mutta se vaatii oikean tilan ja hetken lukijaltaan. Täytyy voida nähdä ensilumi ja onni kylmässä pimeässä talvessa, jotta kirja pääsee oikeuksiinsa ja siitä osaa nauttia.

Suosittelen kirjaa talviseen iltaan, jolloin kaipaa sujuvasti etenevää vahvaa tarinaa eikä kaihda talvisia tarunhohtoisia hetkiä.

 




8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että rakastuit kirjaan, vaikka vähän kyllä arvelinkin niin. :)

    Jotkut ovat hieman pettyneet kirjan loppupuoleen tai ovat ainakin pitäneet sitä heikompana kuin alkua. Kävikö sinulle niin? Minusta loppupuoli oli yhtä ihana kuin alkukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlainen kirjamakuhan meillä tuppaa olemaan.

      Minä pidin niin alusta kuin lopustakin. Oli oikeastaan mukavaa, että tarina kehittyi sillä tavalla. Mutta ymmärrän kyllä, jos osa kokee sen heikommaksi, sillä tuleehan se vähän "yllättäen" ja pitkän kypsyttelyn jälkeen ehkä odotti muuta. Minusta hyvä näin kuitenkin!

      Poista
  2. Luin kirjasta aiemmin Taikakirjaimet-blogissa ja silloin jo olin kiinnostunut, kiitos kun muistutit! Menee lukulistalle.

    VastaaPoista
  3. Siis tämä vaikuttaa vaan niin täydelliseltä! Kyllä minunkin täytyy tarttua tähän ihan kohta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartu ihmeessä! Haluan tietää mitä tykkäät tästä :)

      Poista
  4. Kirja "kuljettaa mukanaan lumen ja pakkasen tuoksua", ihanasti sanottu! <3 Minäkin ihastuin Lumilapseen, tai lähinnä sen alkupuoliskoon ihan tosissaan. Iveyn Alaska- ja luontokuvaus ovat kertakaikkisen lumoavia, ja jopa minä, vanha lumenvihaaja aloin nähdä lumessa satumaista kauneutta. :)

    Kirjan loppuosa tuntui alkuun nähden vähän lattealta, mutta kokonaisuutena kirja jätti kuitenkin hyvän jälkimaun. Mielenkiintoista jäädä odottamaan, mitä Ivey seuraavaksi kirjoittaa. :)

    Ja ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Minä pidin koko kirjasta, mutta ymmärrän miksi useammat eivät ole ihastuneet loppuun. Onhan se erilainen. Ja minäkin jään kyllä tosissani odottamaan, mitä Ivey seuraavaksi kirjoittaa.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.