lauantai 19. lokakuuta 2013

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen


Leena Parkkinen: Galtbystä Länteen
Sivut: 339, Teos 2013
Kansi: Jussi Karjalainen
Kuvassa kirja & Turku


Leena Parkkisen esikoisteos Sinun jälkeesi, Max hurmasi minut muutama vuosi sitten täysin. Se oli ja on yksi parhaimpia lukemiani kotimaisia ja yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. En siis miettinyt kahdesti kun kuulin Parkkisen toisesta romaanista, vaan tiesin lukevani Galtbystä länteen heti kun se ilmestyy. Saaressa tapahtuva murha, läheinen sisaruussuhde ja vielä vuosikymmentenkin jälkeen kalvava epävarmuus kuulostivat lähes täydellisen kirjan aineksilta. Voisiko olla parempaa? Kirjan luettuani täytyy sanoa, että voisi. Olen hieman pettynyt. Kirja oli hyvä, mutta siitä olisi saanut paremman.

Galtbystä länteen kertoo Fetknoppenin saarella asuvasta Karenista ja hänen veljestään Sebastianista. Kun saaressa tapahtuu murha, syyllisestä ei ole epäilystäkään. Aina outona ja erilaisena pidettyä Sebastiania on turhankin helppo syyttää. Karen ei kuitenkaan voi uskoa palvomansa isoveljen tehneen mitään sellaista. Kuusikymmentäviisi vuotta tapahtuneen jälkeen Karen päättää viimein selvittää oikean syyllisen murhaan. Mutta kuka se oli jos ei Sebastian?

Parkkinen osaa kirjoittaa hienosti ja kirjan tunnelma on tihkuva. Alusta alkaen kirjassa on jännite, joka saa lukijan varpailleen ja odottamaan jotain taphtuvaksi. Tunnelmanluojana Parkkinen on selvästi parhaimmillaan. Saaren elämä, Karen ja Sebastian ovat melankolisen ihania, koskettavia ja vinksahtaneita. Ja 40-luvun Turku oli ihanan tuttu ja vieras. Seurasin mielelläni Sebastianin askelia menneiden vuosikymmenten Turussa ja olisin voinut seurata pidempäänkin. Sota oli läsnä, puute oli läsnä ja kaikki tuntui siltä, kuin olisi elänyt itse sen keskellä.

Valitettavasti koko tarina ei ole siinä, vaan soppaan mahtuu useampi lusikka. Heti kirjan ensimmäisillä sivuilla Karen joutuu osalliseksi huoltoaseman ryöstöä ja sen sijaan, että hän tulisi ryöstetyksi, hän huomaa ottaneensa mukaan yhden ryöstäjän. Nuoren tytön Azarin, jonka juuret ovat muualla. Karen ystävystyy tytön kanssa ja alkaa setviä murhaa uudelleen. Samalla Azar paljastaa paloja menneisyydestään. Vaikka Azarin tarina on kiinnostava, se tuntuu liialta. Se tuntuu väkinäiseltä palalta, joka vie tilaa saaren asukkailta ja saaren elämältä. Azarin tarinassa - niin menneessä kuin nykyisessäkin - on käänteitä, jotka tuntuvat muun tarinan rinnalla lapsellisilta ja epäuskottavilta. Ne tuntuivat pilaavan sen hyvän, joka kirjasta löytyi.

Parkkisen tyyli on erilainen, kun kerrotaan Azarista ja kun eletään nykyajasta. Se ei tuntunut sopivan kirjan muuhun tyyliin, vaan se tuntui helpolta ja tylsältä. Kirjan loppu tuntui myös heppoiselta ja kiireiseltä. Pitkään ja hitaasti hauduteltu totuus tuntui yhtäkkiä hyppäävän silmille. Ennalta-arvattavahan kirja on, mutta se ei häirinnyt minua. Alun jännitteisyys, hienovaraiset vihjaukset ja tapahtumat johdattelivat hyvin ja minusta se oli yksi kirjan hienouksia. Tarina rakentuu tyylikkäästi ja loogisesti pienistä paloista, joista lukija voi koko ajan lukea sanoja enemmän ja näin loppu suo tyydytyksen, kun odotus palkitaan. Pidin siitä.

Leena Parkkinen on ehdottomasti hyvä kirjailija ja tässäkin kirjassa on kaikki ainekset täydelliseen romaanin. Valitettavasti kokonaisuus on kuitenkin jäänyt pirstaleiseksi ja sekavaksi, kun on otettu palasia useammasta palapelistä eikä olla uskottu siihen, että ytimen ympärille riittäisi vähempikin määrä paloja. Harmittaa, kun osa tarinasta saa rakastumaan itseensä palavasti ja osan haluaisi vain leikata tylysti pois. 

Pääasiassa kirja on kuitenkin hyvä. Ei niin hyvä kuin odotin, mutta riittävän, jotta aion jatkossakin lukea kirjailijan mahdollisia tulevia teoksia. Sinun jälkeesi, Max on aina sydämessäni ja kyllä tästäkin pieni pala sinne jää elämään. Lukekaa ja tutustukaa, ehkä pidätte minua enemmän. Monet muut ovat pitäneet.

♥½

10 kommenttia:

  1. Kännykällä vain pikainen kommentti: minäkin ihastuin täysin Sinun jälkeesi, Maxiin. Pidin tästäkin, upeasti kirjoitettu, muttei ihan Maxin veroinen. Parkkisesta on kuitenkin tulossa yksi suosikkikirjailijoistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parkkinen on minullekin kotimaisten kirjailijoiden lemppari, mutta tähän kyllä hieman petyin. Hyvä kirja, mutta kun siitä olisi saanut täydellisenkin! Sinun jälkeesi, Max on ihana ihana ihana!

      Poista
  2. Niin, millaiseksi kirja olisikaan muodostunut, jos Azar olisi jätetty siitä kokonaan pois? Minustakin Azarin osuudet olivat suurimmalta osin vähän liian väkinäisiä lisiä. Ja se kirjan loppupuoli, se mitä tapahtuu nykyisyydessä, argh.

    Muuten kirja oli minusta todella hyvä, sitä mitä odotinkin, joten harmittaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina tykännyt lukea maahanmuuttajista ja heidän kokemuksistaan, mutta tässä kirjassa ne eivät tuntuneet liittyvän mihinkään. Karen ja menneisyys olisivat riittäneet. Ja saaren elämälle olisi voitu jättää paljon enemmän tilaa, se oli niin kiinnostavaa.

      Kirjan loppupuoli oli tosiaan heikko. Sitä kypsyteltiin pitkään ja sitten yhtäkkiä - tässäkö se nyt sitten oli?

      Kirja olisi voinut olla täydellinen, joten harmittaa kyllä, ettei se saari, Karen ja Sebastian ole riittäneet.

      Poista
  3. Tämä kiinnostaa kovasti, sillä minäkin pidin Sinun jälkeesi, Maxista aivan hurjasti kun sen viime kuussa luin! Harmi, että jouduit pettymään. Minun on testattava oma reaktioni, toivottavasti jo pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun jälkeesi, Max on ihana. Hauska sitten kuulla mielipiteesi tästä, jahka ehdit lukea :)

      Poista
  4. Minä odotan innolla tämän lukemista! Toivon etten pety, minäkin rakastuin Maxiin...

    Ihana, ihana Turku-kuva!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun jälkeesi, Max on loistava. Tämä on hyvä, muttta niin. Katsotaan mitä pidät!

      Kiitos!

      Poista
  5. Kävin juuri Arjalla kommentoimassa, ja kommentoin tänne nyt lähes samoin sanoin. :) Eli luulen että minulle oli tätä kirjaa lukiessani eduksi, etten ollut lukenut Parkkisen esikoista. Olin etukäteen tästä kirjasta kovasti kiinnostunut, sillä sen ainekset kuulostivat aika ihanilta, mutta odotukseni olivat maltilliset ja minulla ei ollut mitään, mihin tätä kirjaa verrata. Ja pidinkin tästä kovasti. Näin jälkikäteen voisin kuitenkin yhtyä mielipiteeseesi: Azarin tarinan voisi leikata kirjasta kokonaan pois, ja luulen että se tekisi romaanille vain hyvää. Sitä paitsi Azar oli hahmona sellainen, että aluksi melkein inhosin häntä. :)

    Hieno kirja kuitenkin, ja voi miten kaunista kieltä!
    (Ja hei, upea kuva!! <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että jos ei ole Maxia lukenut, niin tämä on erilainen lukukokemus. Ja paljon. Koska minun odotukseni olivat tätä kohtaan aika korkealla. Mutta se ei kuitenkaan ole se, mikä aiheutti pettymyksen, koska osa kirjasta oli jopa parempi kuin mitä osasin odottaa - mutta Azar ei vain sopinut tähän kuvioon yhtään.

      Lue ihmeessä Sinun jälkeesi, Max. Se on loivastava.

      Kiitos!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.