keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Yann Martel: Piin elämä kirjana & elokuvana


Yann Martel: Piin elämä
suom. Helene Bütsow
s. 394, Tammi 2007
Life of Pi, 2001

Yann Martelin Piin elämä roikkui lukulistallani pitkään ennen kuin luin sen pienen kiireen siivittämänä luvattuani siskolleni, että menen katsomaan kirjan pohjalta tehdyn elokuvan hänen kanssaan. Odotukseni kirjaa ja elokuvaakin kohtaan olivat melko korkeat, sillä olin kuullut kirjaa kehuttavan paljon ja monelle kirja tuntuu olevan niitä suuria kirjoja. Ja hei, kyllähän poika ja tiikeri samassa pelastusveneessä kuulostaa tarinalta, joka nyt vaan täytyy lukea. Varsinkin kun takakansi lupaa, että: "Tämä kirja saa lukijan uskomaan uskomattomaan." Minua kirja ei saanut uskomaan uskomattomaan, mutta epäilemään kylläkin. Nimittäin suurien massojen kirjamakua.

Piin elämä kertoo 16 vuotiaasta pojasta ja tiikeristä, jotka päätyvät jakamaan saman pelastusveneen keskenään heitä kuljettaneen rahtilaivan upottua. Tarina ei suinkaan ole suloinen kertomus ihmisen ja eläimen välisestä lämpimästä ystävyydestä, vaan eloonjäämiskamppailua, jossa vastatusten ovat pedon aistit ja ihmisen nokkeluus ja inhimillisyys sekä molempien halua pysyä hengissä. Tarinassa sekoittuu menetys, suru ja pelko, mutta myös rakkaus, onni ja toivo. Lähtökohtaisesti varsin hyvä tarina, joka tuntuu uniikilta.

Minusta on sääli, että näin hyvällä idealla varustettu kirja ei kuitenkaan kokonaisuutena ole erityisen hyvä. Ensinnäkin tämän kirjan ensimmäiset 130 sivua ärsyttivät minua suuresti. Jos kyseessä olisi ollut mikä tahansa muu kirja, niin olisi kyllä jäänyt kesken. 130 sivua pohjustusta on aivan liikaa, etenkin kun pohjustus oli mielestäni vallan tyhjänpäiväistä lätinää eri uskonnoista muka hauskalla ja syvällisellä otteella: "Jaaha, islamhan näyttää olevan vain kevyttä voimistelua, minä ajattelin." Luen kyllä mielellä kirjoja, joissa osana on uskonnot, mutta minulla ei toimi samassa yhteydessä mikään käänteispsykologinen ote, vaan haluan aidosti älykkäitä ajatuksia. Inhottaa jos uskontoja tarjoillaan vähän nauraen, se ei vaan sovi minulle lukijana.

Selvittyäni kuitenkin alun takkuiluista niin tarina sieppasi minut aika hyvin mukaansa ja pian keinuttiinkin aavalla merellä pelastusveneessä. Taistoa ja tahtoa, seikkailua ja ajatuksia - poika ja tiikeri samassa veneessä tosiaan oli tarina, joka täytyi lukea. Mutta täytyikö se paraskin osa venyttää niin tavattoman pitkäksi? Vaikka monen kuukauden ajelehtiminen merellä pitkästyttäisi ketä tahansa, niin eihän hyvän kirjan sentään pitäisi pitkästyttää, vai? Mutta viimeiset laineet merellä alkoivat tosiaan tehdä merisairaaksi ja aloin vain laskea jäljellä olevien sivujen määrää. Loppua kohden kaikki oleellinen oli jo käyty läpi eikä mitään uutta ollut tiedossa. Lukija tosiaan sai tuntea miltä tarinan pojasta tuntui tylsistyä paatissa.

Kaikesta pitkästymisistä huolimatta tarina kuitenkin kannattaa lukea loppuun asti, sillä lopussa lukijaa vielä lyödään märällä rätillä naamaan ja kovaa. Siinä kohtaa minäkin vaikutuin ja aloin ymmärtämään, miksi tätä tosiaan kehutaan. Tämähän on hyvä. Valitettavasti lopun loistokkuus ei kuitenkaan onnistunut minun kohdallani pelastamaan koko kirjaa, vaan kokonaisuutena lukukokemus jäi häilymään hyvän ja ärsyttävän välille. Jopa niin voimakkaasti, että tämä on niitä harvoja kirjoja, joista en kyennyt heti luettuani kirjoittamaan mitään. Minua kun otti niin pahasti tämä päähän.

Kirjan pohjalta on tehty elokuva, jonka on ohjannut Ang Lee ja käsikirjoittanut David Mageen. Pääosissa näyttelee muun muassa Irrfan Khan ja Sujar Sharma. Elokuva on hyvin uskollinen kirjalle, vaikka muutama muutos olikin tehty. Eroavaisuudet kirjaan kuitenkin toimivat vain elokuvan eduksi ja minusta elokuva olikin hyvin toimiva ja selkeä kokonaisuus. Elokuva oli uskomattoman hyvin tehty ja se jaksoi ihastuttaa siitäkin huolimatta, että kiehuin vielä vähän siellä elokuvateatterin penkilläkin kirjan jäljiltä. Elokuvaa vaivasi kyllä sama heikkous mikä kirjassa, nimittäin seilaus merellä oli sen verran pitkähkö pätkä, että jälleen tuntui kuin itse istuisi paatissa ja pohtisi, että loppuuko tämä koskaan. No, loppui se.

Vaikka minä en varauksetta ihastunut kirjaan, enkä elokuvaan, niin kaikesta huolimatta tämä ehkä kannattaa lukea ja katsoakin, jos vähän sietää tylsyyttä ja Hollywoodia. Monelle tämä on ollut jopa parhaita kirjoja ikinä. Esimerkiksi sisareni pitää kovasti kirjasta ja elokuvissakin itkeskeli (samaan aikaan kun minä yritin olla torkkumatta vieressä). Makuja on monia. Minuun ei ihan täysillä uponnut, mutta ehkäpä sinuun uppoaa?


"Selitys on kuitenkin toinen. Se on raaka ja koruton: ihminen tottuu mihin vain, jopa tappamiseen."



 Kirjasta on blogattu paljon, mutta nopealla googlailulla löysin Lauran, Satun, Suketuksen, Amman ja Sannan arviot.

31 kommenttia:

  1. Olen myös mietiskellyt Piin elämän lukemista, nimenomaan kaiken sen saaman hehkutuksen vuoksi. Kaiken ylistyksen jälkeen tämä arvio oli mukavaa vaihtelua, kiitos siitä. Liian suuret odotukset kun tuppaavat turhan usein aiheuttamaan pettymyksiä, joten on hyvä tietää, ettei kirja ole kaikille täydellinen napakymppi.

    Olen toisaalta jostain syystä ollut jo aiemminkin hivenen skeptinen Piin elämän suhteen, mistä lie johtunee. Jotenkin minulle on jäänyt sellainen tunne, ettei se ehkä olisi minun makuuni. Silti kiinnostaisi tavallaan lukea se, ehkä nimenomaan osittain senkin vuoksi etteivät odotukseni ole taivaissa ja vain lukemalla saisin tietää, olinko ennakko-oletuksineni oikeassa vai en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä lukemisen arvoinen oli kaikesta huolimatta. Joten kannattaa ehkä kokeilla?

      Minä mietin alkuun, että odotinko minä kirjalta liikoja ja siksi petyin, mutta toisaalta kirjassa ärsytti sellaiset jutut, jotka muissakin kirjoissa usein ärsyttävät, joten en usko suurten odotusten olleen tässä tapauksessa niin ratkaisevat. Kirja nyt ei vain ollut makuuni.

      Poista
  2. Aion uskaltautua kokeilemaan tätä jossain vaiheessa. Haaveilen sen olevan enemmän Irvingiä ja vähemmän Hemingwayta:D Luultavasti tässä kuitenkin käy huonosti enkä pidä kirjasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Minä en vertaisi tätä Irvingiin enkä Hemingwayhyn, mutta mielelläni kuulisin kyllä sinun mielipiteesi asiasta :)

      Poista
  3. Kirjan alku oli kyllä melko pitkäveteinen! Lopun luin kyllä innokkaasti ahmien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkäveteinen ja huono. Minäkin luin lopun nopeasti, vaikka pientä hyytymistä olikin havaittavissa kun meriseikkailu ei tuntunut koskaan pääsevän päätökseensä.

      Poista
  4. Mä tykkäsin, jopa tarinan alusta. ;)

    Ihastuin tarinaan ja kokemaani imuun sekä siihen, miten hienosti tarina on rakennettu. Yllätyksiä riitti, enkä pitkästynyt paatin kyydissä. Tosin kyllähän kirja vähän pitkältä tuntui, mutten häiriintynyt siitä. Lukuaika joululomalla oli juuri sopiva.

    Nyt mietin, haluanko nähdä elokuvan vai en. Yleensä suosin omia visioitani kirjojen maailmoista, mutta tässä elokuvasovitus lienee varsin onnistunut. Vielä pitäisi saada aikaiseksi se elokuviin meneminen, jos siihen ratkaisuun päädyn...

    Hyvä ja rehellinen arvio taas kerran, Katri. Tekstejäsi on aina ilo lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että pidät rehellisestä tyylistäni heh :D

      Elokuva vastasi hyvin ainakin minun mielikuviani kirjasta, että kyllä se kovin uskollinen on kirjalle alusta loppuun. Mutta vaikka minusta elokuvan maailma oli hyvä, niin se on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Ehkä sinun täytyy vain uskaltautua koittamaan?

      Poista
  5. Silmäilin tämän arviosi nyt vain läpi, kun en halua spoilaantua :D Piin elämä ei jostain syystä minua edes kiinnosta erityisesti (nimimerkistä huolimatta!), mutta kävin kuitenkin kirjastosta kysäisemässä josko se olisi hyllyssä. Yllättäen ei. :D Lukulistallani tämä kuitenkin on, saa nähdä milloin tulee luettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun arviotani voi kyllä lukea spoilaantumatta. Kerron yleensä vähemmän kuin takakansi, ja painotan omaa mielipidettäni juonenkulun tms selostamisen sijaan.

      Minua tämä kiinnosti juuri siksi, että niin monet ovat tästä pitäneet. Noin muuten itse tarina kuulosti vähän vieraalta. Mutta kyllä tämä lukemisen arvoinen on.

      Poista
  6. Harmi ettet tykännyt, mutta eipä aina voi kaikesta tykätäkään! :)

    Mulle tämä on siis yksi rakkaimpia kirjoja ikinä. Ja ihan alusta lähtien. :) Alku oli mielestäni myös todella mielenkiintoinen, mikä osaksi varmaan johtuu siitäkin että Piin kertojanääni sattuu kovasti miellyttämään.

    Pii on myös ehkä suurin idolini kaikkien maailman uskovaisten keskuudessa. Mitä enemmän mulle on tullut ikää, sitä enemmän olen muuttunut kaikenlaista uskonnollisuutta vastustelevaksi nillittäjäksi joka pitää koko hommaa ihan turhanpäiväisenä. Se taas menee varmaankin pitkälti sen piikkiin, että olen täydellisen tympääntynyt siihen että uskonnon varjolla esim. moititaan muiden tekemisiä (vaikka sitä harrastaisikin vain pieni mutta äänekäs vähemmistö - ja tätä siis tapahtuu täälläpäin mm. lehden yleisönosastossa), ja toki niiden vuoksi maailmassa tehdään ja on tehty paljon isompaakin pahaa. Tältä pohjalta ajateltuna Piin monimuotoisen suvaitsevainen uskonnollisuus edustaa mulle asian täydellistä ilmenemismuotoa. Kunpa useampi olisi kuten Pii!

    Merimatkakin oli loppuun asti kiinnostava eikä tylsistyminen uhannut. Ainut kohta josta en kirjassa pidä, on se lopun vaihtoehtoinen kertomus. Se tuntuu vain irvokkaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta koko kirjan idea oli juurikin siinä lopussa! Sehän on kuin ylistystä tarinan kerronnalle. Pidin ja paljon.

      Piin suhtuatuminen uskontoihin oli kyllä ihailtavaa, mutta se tyyli millä se esitettiin aiheutti vain ärsytystä. Nuorempana olisin ehkä tykästynyt, mutta nykyään kaipaan vähän toisenlaista lähestymistapaa.

      Mutta hauskaa, miten eri tavalla ihmiset voivat suhtautua samaan kirjaan. Se on virkistävää, että samasta kirjasta voi olla niin poikkeavia mielipiteitä :)

      Poista
  7. Suketuksen tavoin pidin myös kirjan alusta, se itse asiassa suorastaan koukutti mukaansa.

    Minun mielestäni Piin elämään sopiikin tietynlainen pitkästyttävyys: elämä veneessä on odottelua.
    Toisin kuin vaikka jossain Coelhon kirjoissa (on aina mukava nostaa esille yksi oma kirjailijainhokki ;)), Piin elämässä uskontojen ja filosofian pohdinta sovittuu hyvin kirjaan. Kun ajattelee, että Pii ja tiikeri ovat veneessä

    Loppu tosiaan kääntää kaiken uudelle tolalle ja silloin folkloristi minussa nauttii: Piin elämä on tosiaan tarinankerronnan juhlaa - monessakin mielessä. :)

    En itse usko, että monien rakkaus Piin elämä -kirjaan kertoo massojen kirjamausta. Paljon lukevien, erityisesti bloggaajien mausta se kertoo, mutta veikkaanpa että suuret lukijamassat haluavat jotain helpompaa. :)

    Mutta kaiken kaikkiaan muistan vain sen, miten paljon kirjasta pidin. Luin sen jo kymmenen vuotta sitten ja olisikin mielenkiintoista tietää, vieläkö kirja yltäisi yhdeksi kaikkien aikojen suosikikseni. Muistoissani se on sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mulla jäi ajatus kesken näköjään. :) Siispä: Kun Pii ja tiikeri ovat veneessä niin kauan, tulee pakostakin mietittyä kaikenlaista. Pidin siitä!

      Poista
    2. Minusta taasen tuntuu, että jos olisin lukenut tämän nuorempana, olisin ehkä pitänyt enemmän. Nyt tässä ärsytti aika monikin asia. Filosofinen ja uskonnollinen pohdinta sopi mielestäni veneessä olemiseen, mutta alussa sitä oltiin pyöritelty ihan turhan monen sivun verran. Vähemmälläkin olisi ymmärtänyt. Pitkästyneisyys sopi kirjan tyyliin, mutta toisaalta, kuka haluaa lukea tylsältä tuntuvaa kirjaa? En minä ainakaan.

      Minä olen taas monen vähemmän lukevan tuttavani nimenomaan kuullut kehuvan Piin elämää ja se löytyy harvinaisen monen tuttuni kirjahyllystäkin, vaikka sieltä ei sitten paljon muuta löytyisikään. Siitä olen saanut ajatuksen, että tämä on aika suuren yleisön mieleen. Eikä tämä minusta ollut erityisen vaikea kirja. Toki nämä nyt ovat vain minun ajatuksia ja mitään sen suurempia totuuksia on vaikea lähteä sanomaan :D

      Poista
  8. Minustakin kirjan alku on tylsä, mutta loppua luin jo innokkaana. Elokuvan haluan myös jossain vaiheessa nähdä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva oli ihan viihdyttävä, vaikka pari kertaa tekikin mieli huokaista kovaan ääneen, kun jäätiin junnaamaan siihen samaan. Mutta ehkä se on koko jutun juju, että vähän junnataan samassa... sitähän se pelastusveneessä olo varmasti on.

      Poista
  9. Hei aluksi kiitos hienosta blogista! Olen ollut epävirallinen seuraaja jo pitkään, mutta nyt uskaltauduin ilmoittautua lukijaksi :)

    Piin elämä on ollut lukulistallani varmasti jo vuoden päivät, mutta aina on jotain muuta mennyt edelle. Nyt kuitenkin ajattelin, että pika puoliin haluaisin kokeilla sitä, sillä on jännittävää nähdä kumpaan leiriin itse kallistun.

    Eniten minua mietityttää, että käykö tuo uskonnollinen pohdiskelu itselleni tylsäksi. No, sen näkee vain kokeilemalla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet löytänyt blogini ja tervetuloa! :)

      Kirjaa kannattaa kyllä kokeilla, sillä niin monet ovat tästä pitäneet, että eihän sitä koskaan tiedä jos löytääkin elämänsä kirjan. Minulle nyt ei käynyt niin, mutta ymmärrän silti sen, miksi monet tästä pitävät.

      Nyt on hyvä aika lukea tämä, kun elokuvakin vielä pyörii teattereissa. Voi mennä sitten sen heti perästä katsomaan ;)

      Poista
  10. Virkistävää lukea erilainen arvio kirjasta kaikkien hehkuttavien ylistysten sijaan! :) Minulle tämä on niitä Suuria Kirjoja, mutta lukemisesta on sen verran aikaa, että ehkä pitäisi tarttua kirjaan uudestaan ennen elokuvan katsomista... Odotan kyllä leffan näkemistä kovasti; ainakin traileri näyttää lupaavalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyyhän jonkun sentään eri mieltäkin tästä kirjasta olla ;)

      Elokuva oli kyllä ihan hyvä. Toivottavasti pidät!

      Poista
  11. Minä olen lukenut tämän kymmenen vuotta sitten, ja ainakin silloin osui ja upposi! Toki muistan, että alku oli kangertelua, mutta sen jälkeen rakastin kirjaa. Mutta, kirjamakuni on hieman muuttunut vuosien saatossa, että en tiedä, miten kirja iskisi nyt. Silti, Piin elämä on minulle niitä kirjoja, jonka muistan vuosienkin jälkeen, ja nostan sen yhä kaikkien aikojen suosikkikirjojeni joukkoon. Hassua olisikin, jos lukisin kirjan uudestaan, enkä tykkäisikään enää yhtään. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ei sitten kannata lukea kirjaa uudelleen? ;)

      Minusta tuntuu, että olisin itse tykästynyt tähän nuorempana. Nyt tämä ei vaan oikein iskenyt monenkaan asian vuoksi. Vaikka siis edelleen täytyy sanoa, että ihan hyvä kirja on, mutta ei mitenkään keskivertoa ihmeellisempi kuitenkaan.

      Poista
  12. Joku aika sitten pyörittelin tätä kirjaa käsissäni kirjastossa, mutta jotenkin kirjasta tuli pitkästyttävä kuva. En siis uskaltautunut lainaamaan. TBR-listallani tämä kököttää. Pitää katsoa jos joskus tuntuu fiilis sellaiselta, että tämän kirjan lukeminen houkuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkästyttävä fiilis tuli tätä lukiessakin... heh. No joo, kyllä tämä oikeasti on kirja, joka kannattaa lukea. Kyllä tämä tuntuu vähän kuuluvan sellaiseen paljon lukevan yleissivistykseen :D

      Poista
  13. Olen hiplannut tätä kirjaa kaupassa, mutta se tylsistytti minua jo siellä. En tiedä, miksi. Joistain kirjoista vain tulee sellainen fiilis. Siksi olen skipannut tämän tähäs asti ja olen ajatellut skipata kokonaan.

    Tosin nyt alkoi kiinnostaa ja nimenomaan tuon ärsyyntymisesi takia. :D Eli ehkä en suljekaan tätä kirjaa kokonaan ulos, vaan saatan se joskus lukaista. En pdä kuitenkaan mitään kiirettä sen kanssa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä sulje kokonaan pois kuitenkaan, sillä tosi monihan on tästä tykännyt. Ja ei kirja minustakaan huono ole, vaikka ei nyt ehkä ihan niin hyvä, kuin moni väittää ;)

      Jos luet, niin haluan kyllä ehdottomasti kuulla mielipiteesi!

      Poista
  14. Tämä on ollut mulla pitkään TBR-listalla ja ostinkin kirjan pokkariversion alkuviikosta. En ole kuitenkaan vielä ehtinyt kirjaan tarttua, kun on muutama muukin kirja luettavien pinossa. Odotan paljon Piin elämältä, mutta oli hyvä sinun tekstisi ennen lukemista, että osaan suhtautua kirjaan realistisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on kyllä sen verran hehkutettu, että ehkä itsekin olisi kaivannut vähemmän ihastunutta mielipidettä ennen lukemista. Sen verran korkealla olivat odotukset, jotka eivät tosiaan täyttyneet.

      Poista
  15. Alku oli todellakin hyvin puuduttava, mutta kun seikkailu pääsi alkuunsa, niin koukutuin! En kuitenkaan ihastunut kirjaan niin paljon, että haluaisin nähdä elokuvan... Minua epäilyttää se animoitu tiikeri :D Se voi olla ihan hienosti tehty, mutta ei se oikeaa tiikeriä voita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no eihän se oikeaa tiikeriä voittanut, mutta oli kyllä yllättävän hyvin tehty elokuva senkin osalta. Tosin en minäkään välttämättä olisi elokuvaa mennyt katsomaan oma-aloitteisesti kirjan perusteella. Mutta tulipa mentyä ja nähtyä nyt sitten sekin!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.