torstai 22. syyskuuta 2016

Kirjamessulippujen voittajat!


Hei kiitos kaikille kirjamessulippujen arvontaa osallistuneille! Erityisesti kiitos, että kerroitte mikä messuilla eniten kiinnostaa, sillä poimin sieltä itseänikin kiinnostavia tärppejä.

Arvontaan osallistui 10 henkeä ja arvonnan suoritin ensimmäistä kertaa random.org -sivuston avulla. Laite arpoi numerot 8 ja 10, joka tarkoittaa tässä tapauksessa arvontapostauksen 8. ja 10. kommenttia. Onnea siis Lilli ja martta_h! Otan teihin yhteyttä pikimmiten. 

Messuilla tavataan!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Arvottavana lippuja Turun kirjamessuille!


Turun kirjamessut lähestyvät huimaa vauhtia ja minulla nousevat hikikarpalot otsalle samaa tahtia, sillä olen menossa messuille ensimmäistä kertaa bloggaajana. Olen toki aiempinakin vuosina ollut kirjamessuilla ja messuista blogannut (esim. vuonna 2015 ja vuonna 2014), eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun olen messuilla tekemässä muutakin kuin vain pyörimässä messuhälinässä omaksi ilokseni, mutta nyt on tarkoitus mennä ihan aidon oikeasti kirjabloggaajana paikalle. Jännittävää!

Olen bloggaajana mukana Otavan lukupiirissä perjantaina 30.9. klo 16.30-18.00, jolloin Miika Nousiainen keskustelee Lue lounaaksi! -lukupiiriläisten kanssa uusimmasta teoksestaan Juurihoito. Tilaisuus on kaikille avoin yleisötilaisuus. Lue lounaaksi! -lukupiiri kokoontuu kerran kuukaudessa Turun pääkirjastossa ja on avoin lukupiiri, eli mukaan saa tulla koska vain eikä etukäteen tarvitse ilmoittautua. Voit lukea lukupiiristä lisää täältä.

Ja tästä syystä minulla on ilo arpoa muutama kirjamessulippu blogissanikin!

Arvottavana on yhden päivän lippuja Turun kirjamessuille. Yhden lipun arvo on 16 euroa. Arvon lippuja kahdelle henkilölle. Arvontaan voivat osallistua kaikki, mutta luethan alla olevat ohjeet ennen osallistumista.

Osallistumisohjeet:

1. Kerro kommentissasi oletko ollut aiemmin Turun kirjamessuilla ja mikä kiinnostaa messuilla tänä vuonna erityisesti?
2. Nimettömänä ei voi osallistua, joten keksithän itsellesi nimimerkin tarvittaessa.
3. Jätä sähköpostiosoitteesi, mikäli sitä ei löydy helposti bloggerin pforiilistasi tai blogistasi tai jos sinulla ei ole kumpaakaan.

Mikäli nämä ehdot eivät täyty, en huomioi kommentia arvonnassa.

Arvonta-aika päättyy keskiviikkona 21.9. kello 23.59 ja arvonnan suoritan seuraavana päivänä, jolloin ilmoitan voittajat blogissani ja otan heihin yhteyttä sähköpostitse. Mikäli en saa jompaa kumpaa voittajaa kiinni viimeistään lauantaina 24.9., arvon uuden voittajan sunnuntaina, jotta saan liput matkaan maanantaina. Eli arvontaan osallistujat, seuraattehan sähköpostianne ensi viikon torstaina.

Onnea kaikille arvontaan!

Turun kirjamessut järjestetään 30.9.-2.10.2016. Lisätietoa messuista täällä.

torstai 15. syyskuuta 2016

Riitta Jalonen: Kirkkaus



 Riitta Jalonen: Kirkkaus, Tammi 2016
Sivut: 352

Olin lukenut kirjaa vasta muutamia kymmeniä sivuja kun halusin jo aloittaa alusta. Varmistaa, että jokainen sana tuli luettua, jokainen lause ja rivi ymmärrettyä ja kaikki se, joka jäi niiden väliin. Halusin lukea kirjan heti, ja säästellä sitä loputtomiin.

"Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa."

Riitta Jalosen Kirkkaus oli kuin tyrmäys. Huikean hieno kirja, joka oli kirjoitettu niin taiten, että lukiessa kipristi vatsanpohjasta. Miten joku osaa! Kirja ei jää vain sanahelinäksi tai korulauseiksi, vaan huolella valituista sanoista ja kauniista lauseista maalautuu kokonainen, vahva tarina. 

Fiktiivisen kertomuksen taustalla on todellinen ihminen, uusiseelantilainen kirjailija Janet Frame, jota hoidettiin vuosia mielisairaalassa väärän diagnoosin perusteella. Yli 200 sähkösokkia skitsofreniaan, jota Frame ei sairastanut. Framen rankkaan elämäntarinaan osui myös kahden siskon hukkumiskuolema, veljen vakava sairaus ja perheolot, joissa lasten hampaat mädäntyivät suuhun. Mutta kaiken synkän keskeltä Frame kirjoitti tiensä ulos ja kohosi maailmalla tunnetuksi, palkituksi kirjailijaksi. Vaan ei suomennetuksi - toivottavasti tämä erhe korjaantuu pian!

Vaikka Kirkkaus on fiktiivinen kirja, joka vain nojaa todellisiin tapahtumiin, tahtoi kirja mennä minuun täydestä. Ja menikin. Oli ja on vaikea ravistella itsensä tajuamaan, ettei tämä ole Framen kirjoittama, vaan aivan toisen käsialaa, sillä niin syvälle Framen sielunmaisemaan ja mieleen kirja lukijan vien. Tai tietenkin vain kuvitteelliseen sellaiseen, mutta sitäkin on vaikea tajuta, sillä niin aidolta kirja tuntuu. Se pukee sanoiksi ja herättää eloon Janet Framen.

Kirkkaus on myös kuin oodi kirjoittamisella ja sanoille, osoitus niiden voimasta. Kuten kirjan takakannessa lukee: "-- sanat voivat pelastaa ihmisen elämälle." Ja miten kauniita sanoja, lauseita ja kieltä tämä kirja onkaan täynnä! Niin, ja ajatuksia.

"Harppi piirtää ympyrän, jonka sisälle kaikkien ihmisten pitäisi mahtua. Rajan yli voi kurkotella mutta sinne ei saa mennä. Jos menee, on kuin neulomuksesta karkaisi silmukka omille teilleen: yksi karannut uhkaa vetää mukanaan toisia.
  Aika siirtää rajat aina eri paikkaan, ei mikään määritelmä pysy. Kuka sanoo mikä on oikea tapa olla ihminen?"

Minulta otti hetken, että pääsin tarinaan kunnolla kiinni, sillä kirjan tyyli ja rytmi vaativat muutaman sivun verran totuttelua. Alkuun mietinkin, että jääkö tämä kirja etäiseksi, mutta pian unohdin koko ajatuksen - ei jäänyt etäiseksi, kaikkea muuta.

Voisin jatkaa ylistyssanoin, mutta ei kirja niitä tarvitse, se puhuu puolestaan. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää tiensä Kirkkauden pariin. Ei tämä kaikkien kirja ole, mutta sen suhteen kannattaa ottaa riski.

Lainasin tämän kirjastosta, mutta haluan tämän myös omaksi.

"Kuolleina ihmiset ovat sisällämme vielä enemmän kuin elävinä."  
 
 
Muissa blogeissa: Järjellä ja tunteella, Kulttuuri kukoistaa, Lukuisa, Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata

maanantai 12. syyskuuta 2016

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 - Kirja kolme: Matka



Timo Parvela &  Bjørn Sortland: Kepler62 - Kirja kolme: Matka
Kuvitus ja graafinen suunnittelu: Pasi Pitkänen
Sivut: 155
Wsoy 2016
Kirjastosta

Suureen suosioon tässäkin lapsettomassa taloudessa noussut kuusi osainen Kepler62 -kirjasarja on edennyt jo kolmanteen osaan. Jes! Ja joo, olen itsekin hieman hämmentynyt miten innoissani olen tästä lastenkirjasarjasta, mutta ehdottomasti kyseessä on positiivinen yllättäjä. Tämän kolmannen osan luin jo heinäkuussa yhdeltä istumalta, tietenkin, ja varauksessa on neljäs osa. En malta odottaa!

Sanonkin heti: jos sinä nuorempi lukija, tai nuoren lukijan vanhempi, huoltaja, täti, setä, lastenhoitaja, opettaja tai muuten lasten kanssa tekemisissä oleva et ole vielä aloittanut tätä sarjaa tai passittanut tuntemiasi lapsia tämän pariin, niin tee se nyt! Pienimmille lukijoille kirja ei sovi, mutta on napakymppi kouluikäiselle ja ehkä vähän nuoremmallekin vaikka yhdessä luettuna. Kirjasarja on jännittävä, mutta ei mielestäni pelottava.

Pasi Pitkäsen kuvitus on niin loistavaa, että näitä lukiessa ei voi kuin harmitella, ettei aikuisten kirjoja kuviteta samaan tapaan. Kysymys kuuluukin: miksi ei?

Jos et ole lukenut vielä kirjasarjaa, mutta aiot lukea, niin suosittelen jättämään postauksen lukemisen tähän. Alla oleva teksti spoilaa lievästi aiempia osia.

Kirjasarja sijoittuu kuviteltuun tulevaisuuteen, jossa elämä maapallolla alkaa tulla tiensä päähän. Niinpä elinkelpoista seutua täytyä lähteä etsimään avaruudesta ja kuka tehtävään sopisikaan paremmin kuin tulevaisuuden aikuiset, eli lapset?

Kolmas osa kertoo nimensä mukaisesti matkasta kohti avaruudessa odottavaa päämäärää. Matka ei tietenkään suju aivan odotusten mukaisesti, mutta sehän on toki koko jutun juju - miksipä siitä matkasta muuten kannattaisikaan kertoa? Tämä osa sisältää siis jännitystä samaan tapaan kuin aiemmatkin osat.

Olen lukenut tästä osasta hieman nuivempia arvioita, sillä moni pitää kolmatta osaa lähinnä täyteosana. No, kun puhutaan kuuden kirjan kirjasarjasta, kaikki osat eivät ehkä ihan täyteen vetoon yllä, mutta minä pidin tästä kuitenkin. Vaikka osassa oli lievää "tyhjäkäyntiä" ja jotain hieman turhaakin, niin osa oli silti kiinnostava ja tärkeä osa kokonaisuutta ajatellen. En usko, että kirjan varsinainen kohdeyleisö kokee tämän kanssa minkäänlaista ontumista. Tosin, olisi hauska kuulla jonkun itseäni reilusti - kröhöm 20 vuotta - nuoremman arvio tästä!

Kepler62 on mielestäni osoitus, että lastenkirjojakin tehdään yhä taidolla ja tyylillä. Hieno kirjasarja!

Aiemmista osista olen kirjoittanut täällä.

 

tiistai 6. syyskuuta 2016

Helmi Kekkonen: Vieraat


Helmi Kekkonen: Vieraat, Siltala 2016
Sivut: 191
Kannet: Elina Warsta

Olen hehkuttanut tämän syksyn kotimaisten uutuuksien tasoa, vaan nyt kovien kotimaisten ketju sai osakseen vähän heikomman lenkin. Helmi Kekkosen teoksen kauniit kannet kätkivät sisäänsä lievän pettymyksen, jota kuitenkin osasin melkein odottaa.

Päädyin itseasiassa lukemaan Kekkosen kirjan vähän hassusta syystä. Olen päässyt tekemään kokoelmatyötä kirjastolla ja olen poistanut ylimääräisiä kappaleita teoksista, joita ei enää lainata yhtä aktiivisesti kuin ennen. Joukossa sattui olemaan Kekkosen vanhempia teoksia (ei tarvitse huolestua, hyllyyn jäi vielä useita kappaleita!) ja niitä käsissä pyöritellessäni mietin, että miksen ole koskana lukenut niitä. Takakansien ja nopean selailun perusteella teokset vaikuttivat hyviltä.

Samaan aikaan huomasin Kekkoselta tulleen uuden teoksen Vieraat, jolla oli houkuttelevan kauniit kannet. Päätin aloittaa siitä, mutta nyt mietin, että oliko tämä aivan väärä kirja aloittaa Kekkoseen tutustuminen?

Vieraat on pienoisromaani, episodiromaani, joka kertoo lyhyen väläyksen usean ihmisen elämästä. Kaikkia ihmisiä yhdistää jollain tavallan illalliset, jotka Senja on järjestänyt. Nopeasti saa huomata, että lähimmille ystäville järjestetyn illallisen, kauniisti katetun pöydän ja tuoreiden kukkien takana on jännite, joka odottaa purkautumista. Senjan mies Lauri on lähtenyt hakemaan lisää kukkia, eikä Senja voi ymmärtää minne mies on jäänyt viivyttelemään, sillä vieraat saapuvat jo. Vieraat, joilla on kaikilla oma tarina taustallaan.

Vieraat alkaa lupaavasti ja jopa hieman jännittävästi, mutta siihen se sitten tuntuu jäävänkin. Kirja ei oikein tarjoa mitään uutta, eikä oikein osaaa tarjoilla sitä vanhaa ja tuttua edes kiinnostavasti. Lukukokemukseni jäi aika vaisuksi.

Ehdin lukea kirjasta pari arviota ja nyökyttelin useammalle kohdalle niistä. Oli hyvin sanottu, että kirjasta tuntui ikään kuin puuttuvan jotain tai sitten siinä oli jotain liikaa. Minusta vähän molempia. Kirjassa on niin paljon hahmoja, että ainakin itse menin sekaisin, mutta kuitenkaan mihinkään ei syvennytä kunnolla. Kirja on kuin pintaraapaisu monen ihmisen elämään ja se ei vain riittänyt pitämään omaa kiinnostustani yllä. Ja lopun "yllätys" - jep, arvasin sen jo takakannesta. Toivoin, että olen väärässä, mutta ehei.

En kuitenkaan kokenut, että kirja olisi huono, vaikka Vieraat ei minun kirjani olekaan. Kekkonen osaa kirjoittaa ja tekee sen taitavasti. Tarina herää eloon ja kirjan monet pienet hetket ovat kutkuttavia. Kirja tarjoaa kiinnostavia elementtejä ja kaikesta huolimatta loppuratkaisua jännittää, sen haluaa tietää. Tai ainakin sen, osuuko oma arvaus oikeaan. Kirja myös tarkastelee ja käsittelee hyvin sekä vanhemmuutta, vanhempana olemista, lapsettomuutta, lapsuutta ja lapsuuden kokemusten vaikutusta aikuisikään. Aiheesta kiinnostuneelle kirja tarjoaa varmasti tarttumapintaa ja ajateltavaa.

Ja miten osasin odottaa pettymystä? Olen lukuhistoriani aikana huomannut, että pienoisromaanit eivät aina ole juttuni. Pidän runsaudesta, tarinaan syvellä sukeltamisesta ja jatkumosta - ensimmäiset sadat sivut ovat lämmittelyä varten, eivät kokonaisen tarinan kertomiseen! Siksi hieman vierastan pienoisromaaneja, novellejakin ja no, taidan samasta syystä katsoa mieluummin tv-sarjoja kuin elokuvia. 

Joka tapauksessa aikomuksenani on edelleen lukea Kekkosen vanhemmat teokset. Katsotaan mitä mieltä olen sitten.

♥½