maanantai 15. tammikuuta 2018

10 oman hyllyn himotuinta (2018)

IMG_E1277

On selkeästi se aika kirjavuodesta, kun herätään tarkastelemaan oman hyllyn lukemattomien kirjojen horjuvia pinoja, pyyhkäistään paksuin pöly kirjojen päältä ja mietitään mitkä niistä kirjoista saattaisi ehkä jopa elämänsä aikana lukea. Ja mitkä niistä haluaisi lukea kaikista eniten juuri nyt. Näistä puhutaan alkaneen vuoden lukusuunnitelmissa, osallistutaan jälleen Sivumennen lanseeraamaan Hyllynlämmittäjät-haasteeseen ja kaikenlaista muutakin listausta löytyy. Kuten tämä oma himottujen kirjojen listani.

Olen muutaman vuoden ajan listannut aina vuoden alussa kymmenen oman hyllyn himotuinta kirjaa, eli kirjat, jotka sillä hetkellä haluaisin lukea omasta hyllystäni kaikista eniten. Julkaisen listan blogissani ja sitten - autuaasti unohdan koko listan. Seuraavan vuoden alussa kaivelen listan esiin ja katson, yleensä kauhistuneena, kuinka vähän siltä listalta tulikaan luettua. Viime vuoden listan ja siltä luetut kirjat vot kurkata täältä.

Tänä vuonna tein listan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla tuntui, ettei mikään hyllyssäni erityisesti houkuttele, kaikki kiinnostivat yhtä paljon tai vähän. Listasta tuli hieman väkisin väkerretty. Tuumailin kirjoja vielä toisen kerran hetkellä, kun olisin halunnut lukea hyllystäni oikeastaan kaikki ja mielellään heti, ja listasin houkuttelevimmat kirjat uudelleen. Lista oli ihan erilainen, vain pari samaa! Se kertoo siitä, että lista on hyvin fiilispohjalta tehty ja yhtä fiilispohjalta näitä luetaan, tai ollaan lukematta. Tässä listassa ei siis ole järjen hiventäkään - ja juuri siksi se on niin kiva. Ainakin omasta mielestäni.

Kirjat ovat kirjailijan mukaan aakkosjärjestyksessä, kera vakaiden perustelujen siitä, miksi juuri nämä kirjat päätyivät listalle.

1 0   O M A N   H Y L L Y N   H I M O T U I N T A   2 0 1 8

Jan Forsström: Eurooppalaisia rakastajia
Kiinnostuin kirjasta, kun se oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi vuonna 2016. Mutta kuten useille kirjoille käy, unohdin sen roikkumaan lukulistalleni ja muistin seuraavan kerran viime vuoden lopulla, kun pongasin kirjan kirjakaupan alehyllystä kolmella eurolla. Kirja on hyllyni uusi tulokas, ja uutuusarvonsa vuoksi jo kiinnostava. Sen lisäksi tämä sopii mielestäni Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9. kirjan kansi on yksivärinen. Niin ja siis aihekin vaikuttaa ihan kohtalaisen luettavalta.

Kari Hukkila: Tuhat ja yksi
Tuomas kirjoitti kirjasta kehuvan arvion, ja siitä asti olen ajatellut sen lukea. Sitten pongasin tämänkin sieltä kolmen euron alehyllystä, luin muutaman sivun ja ostin omakseni. Kirja myi itse itsensä minulle, mutta olisin lukenut sen joka tapauksessa, sillä Tuomas kirjoitti kirjasta näin houkuttelevasti: "Suosittelen romaania kaikille tiedon ja viisauden etsijöille ja rakastajille, niille jotka joutuvat kohtaamaan "no mitä sitten"-kysymyksiä asiassa kuin asiassa. " Kuulostaa niin hyvältä!

Leena Krohn: Hotel Sapiens 
Erehdyin ajattelemaan Erehdyksen luettuani, ettei Krohn ehkä olekaan minulle. Taitava kirjoittamaan, mutta jokin syvempi tunne puuttui. Pyh, sanon minä sen aikaiselle itselleni, sillä kirja jätti niin vahvan jäljen, että muistan sen edelleen lähes ulkoa - erityisesti kirjan tunnelman. Huh mitä tavaraa. Nyt odotan malttamattomana, että ehdin tarttua tähän oman hyllyni kirjaan. Vahva lukukokemus varmaan edessä.

Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään 
Lindgren huumassa ei varmaan olisi lainkaan huono idea lukea myös oman hyllyn kirpparilöytöä. Kirja vaikutti aika hauskalta, mutta kun siitä oli mainintoja mm. Lindgrenin elämäkerrassa, niin kiinnostuin kirjasta vielä enemmän. Miksi ihminen ei voi lukea esim. kymmentä kirjaa samaan aikaan?

Alice Munro: Karkulainen, Sanansaattaja tai Valkoinen tunkio
Jos saisin lukea elämässäni vain yhtä kirjailijaa, olisi se melko varmasti Alice Munro. Voi miten jumalainen kirjailija! Haluan samaan aikaan lukea ja säästellä kaiken, mitä hän ikinä on kirjoittanut. Minulla on vielä kolme suomennettua lukematta, ja ne tietenkin löytyvät omasta hyllystäni. Ehkä arvon sen, minkä näistä luen seuraavaksi...

J.R.R. Tolkien: Hobitti
Luen tätä parhaillaan, mutta olin listannut kirjan ennen kuin aloin lukea, niin annetaanpa olla. Hobitti ei ole aiemmin kiinnostanut oikeastaan lainkaan, mutta kun heräsin lastenkirjallisuuden klassikoille, tästä sattui tulemaan uusi vanha Tove Janssonin kuvittama painos (jonka ostin omakseni, koska Tove Jansson!) ja kun kirja vielä linkittyyy Astrid Lindgreniinkin, niin siinä on melkoinen potti syitä lukea. Ja yllätyksekseni olen kirjasta pitänyt!

John Williams: Augustus
Stoner on ollut yksi vaikuttavimpia lukukokemuksia ehkä ikinä. Huikeaa settiä. Niin huikeaa, etten ole uskaltanut lukea kirjailijalta sen jälkeen muuta. Olen myös vierastanut muiden kirjojen aiheita. Mutta sitten päätin unohtaa ennakkoluuloni ja - ostin tämän omakseni. Nyt kirja kuumottelee kovasti. Voiko se olla edes puoliksi niin hyvä kuin Stoner?

Sinikka Vuola: Replika
Olen halunnut lukea tämän tosi pitkään, koska luin tätä muutaman todella kehuvan arvion. Lainasinkin kirjan jo kerran kirjastosta, mutta hetki oli niin väärä, että jätin sen silloin kesken. Kolmen euron alehyllyn äärellä en jäänyt empimään. Ehkä tämän vuoden aikana löytyy se oikea hetki lukea kirja loppuun. 

Hanya Yanagihara: Pieni elämä 
Luin kirjasta ison siivun kirjastolainana, mutta sitten loppui laina-aika ja varausjono pakotti palauttamaan kirjan. Päätin silloin ostavani kirjan omakseni, ja nyt kun se tuli vastaan kivalla alennuksella, niin hyödynsin tilaisuuden. Haluan niin lukea tämän hetkellä, kun ehtii uppoutua pidemmäksi aikaa lukemaan!

Alejandro Zambra: Kotiinpaluun tapoja
Fabriikki Kustannus on harvoja kustantamoita, joiden kirjat kiinnostavat lähtökohtaisesti kustantajan perusteella. Olen haalinut kutantamon kirjoja omakseni, ja meinasin ensin listata tähän kaikki lukemattomat niistä, mutta päädyin lopulta valitsemaan Zambran kirjan. Sen nimi houkuttelee ja aihe kiinnostaa (eikä se ole aivan yhtä paksu kuin nuo muut...). 

Nyt olen sen verran realisti, etten edes veikkaa, kuinka monta saattaisin listalta lukea. Palaan asiaan vuoden kuluttua - jos muistan.

Onko joukossa teidän suosikkeja tai inhokkeja? Ja joko olette listanneet oman hyllynne houkutelevimmat?

Aiemmat postaukset:

2017: 10 oman hyllyn himotuinta (2017) & Luinko 10 oman hyllyn himotuinta vuonna 2017?
2016: 10 oman hyllyn himotuinta (2016) & Luinko 10 oman hyllyn himotuinta vuonna 2016? 

2015: 10 oman hyllyn himotuinta
2014: 10 oman hyllyn odotetuinta10 oman hyllyn odotetuinta - tuliko luettua?

lauantai 13. tammikuuta 2018

Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945

IMG_E1278

Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1939-1945, Wsoy 2016
Suomentanut: Kari Koski
Sivut: 271
Alkuteos: Krigsdagböcker 1939-1945
Kirjastosta

"Luoja auttakoon meidän poloista hulluuden valtaamaa planeettaamme!"

Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat oli merkillinen, merkityksellinen, raadollinen, rankka, ajatuksia herättävä ja silti kaiken sen alla lämmin, hymyilyttävä lukukokemus. Lukeminen oli paikoin haastavaa, puistattavaa ja pelottavaa, mutta hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa. Kun luin Jens Andersenin kirjoittaman elämäkerran Astrid Lindgrenistä, jäin kaipaamaan jotain enemmän, jotain aidompaa. Sotapäiväkirjoja vastasi tähän juuri niin, kuin toisen henkilökohtainen päiväkirja vaan voi vastata.

Mutta yksi iso kysymys.

Kuinka moni 30-vuotias on pitänyt päiväkirjaa sodan tapahtumista lehtileikkeiden ja uutisten avulla? Kuinka moni on seurannut poliitikkoja, politiikkaa ja sodan etenemistä yhtä intensiiviesti ja kirjoittanut siitä suuren osan omin sanoin omiin yksityisiin päiväkirjoihinsa? Ei voi kuin ihmetellä monta vuotta kestäneen projektin tarkoitus. Ihmetellä sitä tarmoa, jolla päiväkirjat on kirjoitettu. Lindgren ei ollut vielä julkaissut kirjailija näitä kirjoittaessaan.

Päiväkirjat on kirjoitettu todella hyvin. Tekstit ovat kiinnostavia, mukaansa tempaavia ja vetoavia. Vaikka sodan kauheus, raadollisuus ja täydellinen järjettömyys eivät jää epäselväksi, eikä se, kuinka Lindgren toivoo koko ajan sodan loppuvan, niin silti Lindgrenin tyyli on myös lämmin ja inhimillinen, jopa paikoin humoristinen. Ehkä se on keino selvitä siitä kaikesta hulluudesta - pitää kiinni kynsin ja hampain siitä hyvästä, mitä on jäljellä. Lindgren ymmärsi oman etuoikeutensa, teki sen näkyväksi, mutta myös nautti siitä kiitollisena. Niinhän se on elettävä, kun ei koskaan tiedä, tempaiseeko sota joskus oman maan, kodin ja perheen kokonaan mukaansa. Sota vaikutti kuitenkin Ruotsissa ja Lindgrenin perheessäkin.

Astrid itse työskenteli kirjesensuurissa, jossa hän joutui lukemaan päivittäin henkilökohtaisia kertomuksia ihmisten kokemista julmuuksista. Ruotsissa elettiin säännöstelyn mukaisesti ja vaikka Lindgrenin perheessä ei nälkää jouduttu näkemään, vaikutti säännöstely silti päivittäiseen elämään. Lindgrenin lapsi Karin oireili psyykkisesti sodan aikana.

Lindgrenin päiväkirjoissa pääasiasa on kuitenkin sota, siitä miten sota etenee, mitä tapahtuu missäkin ja myös miten se näkyy kotona Ruotsissa. Päiväkirjoja lukiessa tuntui uppoavansa aika syvälle sotaan ja sen aikaiseen maailmaan, sai uuden näkökulman sotaan ja Lindgren kirjoittaa sellaisista karuista yksittäisistä tapauksista, joista ei ole lukenut aiemmin mistään. Sodan kauhut tulivat iholle.  Päiväkirjoissa on kuitenkin mainintoja Lindgrenin yksityiselämästä, ajatuksista ja tuntemuksista. Lindgren kirjoittaa lapsistaan, työstään, vapaa-ajan menoistaan, jouluista, aviomiehestään ja avioliiton rakoilusta. Päiväkirjat ovat henkilökohtaisia, tietenkin.

Samaan aikaan on vaikea uskoa, ettei tätä ole muiden silmille tarkoitettu. Tekstin laatu, tyyli ja oman yksityiselämän siistinä pitäminen herättävät ajattelemaan, että oliko Lindgrenillä ajatus, että tämä voisi joskus olla enemmän kuin vain hänen päiväkirjansa? Ehkä, ehkä ei. Olen iloinen, että päiväkirjat ovat julkaistu ja niitä voi lukea ilman, että tuntee tonkivansa jonkun yksityiselämää luvatta. Päiväkirjat on julkaistu lyhentämättöminä.

En yleensä hakeudu lukemaan kirjoja, joissa käsitellään sotaa, politiikkaa tai väkivaltaa. Tässä kirjassa on ne kaikki. Päiväkirjojen kautta näitä lähestytään kuitenkin sellaisesta henkilökohtaisesta kulmasta, mikä tekee niistä luettavia ja kiinnostavia. Ajattelin lisätä tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. kirja ei ole mukavuusalueellani.


Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Hyllytontun höpinöitä, Kirsin Book Club